Saaret, kaukaisimmat autereessa.
Aamu kimmeltää, ilmassa on jo aavistus syksyä.
Hiljaisuutta, linnut ovat vaiti.
Puiden oksat piirtyvät tarkasti, etäämpänä ääriviivat pehmenevät.
Kaukana ranta on sininen.
Kuva muuttuu koko ajan, taivaan värit ja vesi keskustelevat.
Kivet, rannan sammalniskat, kasteisena aamuna kuin uuteen pukuun sonnustautuneet.
Kivet, jotka olivat täällä jo kauan ennen meitä.
Oivallisesti ovat paikkansa valinneet.
’Kimmeltää kesäinen aamu’ mitä minun pitää yrittää sanoa, kun Aleksis Kivi sanoi sen jo kauan sitten, tarkalleen.
Sanat, musiikkina mielessä.
Poukamassa kimmeltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti