Terveysasema on perustarve – myös osa-aikaiselle sammattilaiselle

Kiitos kutsusta Sammatin mielenosoitukseen!

Yhteensattumien vuoksi en ehtinyt tapahtumaan mukaan. Mielipide minulla silti on.

Sammatin terveysaseman apua olen tarvinnut vain pari kertaa, mutta palvelu on ollut ystävällistä, asiallista, asiantuntevaa ja – mikä on kaikkein eniten hämmästyttänyt kaupunkilaisia ystäviäni – täsmällistä.  Olen päässyt lääkärin puheille juuri silloin, kun on luvattu.

Käsittääkseni Sammatin terveysasema on hyvin varusteltu, toimiva ja moderni kokonaisuus. Pieni henkilökunta tekee isoja ihmeitä, tehokkaasti. Uskoisi, että näin hyvän hoitopaikan käyttöä kannattaisi mieluummin tehostaa kuin ajaa alas. Laitteista ja kalusteista saadaan paras hyöty, kun niitä käytetään koko elinkaarensa ajan. Voidaanko tiloja vuokrata yksityiselle palveluntarjoajalle? Voidaanko muiden kaupunginosien asukkaita ohjata Sammatin terveysaseman asiakkaiksi?

Terveyskeskusten palvelut – kuten mitkä tahansa julkiset palvelut – on suunniteltu ja mitoitettu jonkin kohderyhmän mukaan. Viime aikoina on alkanut yhä useammin tuntua siltä, että julkisen terveydenhuollon kohderyhmän muodostavat terveet ja varakkaat 40-vuotiaat tai hiukan vanhemmat miehet. Sellaiset, jotka sairastuvat harvoin ja sairainakin jaksavat porskuttaa ja ajaa omaa asiaansa ponnekkaasti ja sitkeästi. Noin nelikymppisellä miehellä on käytössään hyvä auto ja uskallusta lähteä  huonolla ja liukkaallakin kelillä mutkikkaalle tielle puolensadan kilometrin päähän, lähimpään terveyskeskukseen. Matkalle, jota sairaan lapsen kanssa liikkuva perheenäiti ei ostoskassillaan uskaltaisi tehdä, matkalle, joka lienee hauraalle vanhukselle ylivoimainen.

Vaikka hoito maksaa asiakkaalle saman verran kaikkialla, asiakkaille koituvat matkakustannukset tulisivat suunnitellun muutoksen jälkeen olemaan huomattavat. Koska matkakuluja ei asiakkaille korvata, ne eivät näy kaupungin taseissa, vaikka ne asiakkaan – useimmiten myös potilaan – taloudessa tuntuvat. Jos laskelmiin otettaisiin mukaan nämä kulut, säästöt muuttuisivat tuhlaukseksi. Rahaakin tärkeämpiä ovat vastuukysymykset: kuka vastaa, jos jotain sattuu? Puolikuntoisena tai sairaan lapsen kanssa liikkuminen voi olla riski. 

Olen pohtinut, millainen reaktio siitä seuraisi, jos lohjalaisten pitäisikin siirtyä Jorvin sairaalan tai Raaseporin terveyskeskuksen tai jonkun muun noin 50 km matkan päässä toimivan palvelupisteen asiakkaiksi. Ongelmat olisivat vähäisemmät, sillä esimerkiksi Jorviin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, sinne on suora ja aina aurattu ja huollettu tie.

Osa-aikaisena sammattilaisena arvostan päivittäistavarakaupan, kirjaston, apteekin ja terveysaseman palveluja. Terveysasemaa en käytä päivittäin, en ehkä vuosittainkaan, mutta tieto siitä, että apua tarvittaessa saa, rauhoittaa kummasti. En liene ainoa näin ajatteleva. Minusta on mukavaa, että kirkkoon ja kirkonkylään on sopiva matka ja siellä iloista, ihmisen huomioivaa elämää.

Vaahteranlehdet alkavat tältä suvelta kuihtua, mutta Sammatin vaahteravaakuna ei sitä saa tehdä! 

Pitäkää puolenne!

Toivoo mumminmökin asukas