Aamulla nostimme lipun salkoon isäni talon pihalla. Uhrin
ansiosta lippu liehuu, vaikka veteraani ja sotainvalidi on läsnä parhaissa,
lämpimissä muistoissa.
 |
| Ylipäällikön askel Mikkelin torilla. |
Isäni oli ratsuväen miehiä ja uskollinen aselajilleen
viimeiseen asti. Hän suoritti asevelvollisuutensa Lappeenrannassa URR:n
riveissä. Kun kotiuttamisen aika tuli, maailmantilanne oli muuttunut ja
palvelus jatkui. YH ja pian sen jälkeen alkanut Talvisota piti miehen
rintamalla – jatkosota päättyi haavoittumiseen juhannuksena 1944.
Veteraanien antama uhri on lipunnoston arvoinen asia. Sota,
jonka muistot varjostivat veteraanin jokaista päivää, loppuvaiheessa jokaista
askelta, ei saa unohtua jälkipolviltakaan.
Jos joutuisimme samaan, jaksaisimmeko päivääkään? Miten
meidän voimamme riittäisivät?
Jaksaisimmeko kaikesta huolimatta rakastaa ehdoitta
isänmaata ja kotiseutua?
Kun aseveljet tapasivat ja viettivät yhdessä iltaa, laulettiin Hakkapeliittain marssi. Musikaalisuuden korvasi paatos ja sydämestä tuleva tunne.
Aseveljet, Unto ja Eemeli ovat olleet jo kauan poissa. Kiitos heille muistoista. Hakkapeliittain uhmakas poljento on tallella.
On Pohjolan
hangissa meill' isänmaa
sen rannalla loimuta lietemme saa
kas' säilöjä käyttäiss' on varttunut siell'
on kunniall', uskolle hehkunut miel'
Kun ratsujamme Nevan vuossa juotettihin
Se ui kuni häihin yli Veikselinkin;
Se kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta
keisarin maljan se joi !
Kun raunion, tuhkan yli lennetähän,
niin kaviotpa loimun luo säihkyävän'
Joka iskumme välkkyy kuin aamun koi
ja vapauden puolesta säilämme soi!
- melodia 30-vuotisen sodan ajoilta,
 |
| Tuttu kosketus on jäljellä tutuissa esineissä. |
2 kommenttia:
Kiitos, että kirjoitit ja huomioit veteraanit ja veteraanienpäivän.
Aivan liian kevyesti useimmat meistä ohitti tänäkin vuonna tuon arvokkaan päivän, päivän jona olisi hyvä muistaa heitä, jotka turvasivat meille vapaan isänmaan.
Oma isäni oli myös molemmissa sodissa ja tuli sieltä fyysisesti terveenä takaisin, mutta sielunsa oli rikki revitty, eikä koskaan palannut entiselleen. Se, että joutui kuoleman kohtaamaan liian monta kertaa jätti jälkensä.
Siksi tämä nykyinen välillä kevytkenkäisyyskin tuntuu niin surulliselle. Ja naapureita pitää arvostaa, heidän kanssaan on elettävä sovussa jatkossakin, se olisi hyvä meidän johtajienkin muistaa.
Kiitos monista muistakin hyvistä kirjoituksista ja oikein hyvää vappua!
Vuokko
Kiitos palautteestasi!
On hienoa, että joku muukin muistaa veteraaneja! He elävät vielä hetken täällä ja useimmat jo muistoissa, mutta elävät, niin kauan kuin me muistamme!
Valoisaa Vappua sinullekin!
Lähetä kommentti