maanantai 23. helmikuuta 2015

Maailman keskipisteessä

Maapallo on pyöreä: maailman keskipiste on tässä. Minun maailmani keskipiste juuri nyt. Pieni punainen tupa.

Kun ihminen on ikään kuin ikääntynyt – ikään katsomatta – eikä enää päivittäisen huoltohoitohallinnon kurimuksessa, on mukava nostaa katseensa työstä, katsella pihapuiden hiljaista liikettä kevättuulessa, taivaan värejä. Voi seurata, miten naapurin ikkunaan aamuin illoin syttyy valo ja kuinka tutut kulkijat liikkuvat tiellä.

Tämän täytyy olla maailman keskipiste. Kaikkein pisin pihahonka on se maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Näköetäisyydellä, vähintään kävelymatkan päässä viimeistään, on kaikki tärkeä ja tarpeellinen. Kauppa, posti, apteekki, kirkkomaa, kirjasto, kampaaja. Naapurit ja kaverit.

Maailman keskipiste on hyvä pitää mielessä, kun osoittaa sanansa tuntemattomalle. Vaikka maailma pyöriikin juuri tämän pihan ympärillä, joku voi olla eri mieltä. Ja kaikkien maailmojen kaikki kartat ja koordinaatit poikkeavat toisistaan.

Se, mikä toiselle on maan suola, on toiselle turha riesa. Se, että kirjasto on lähellä, ei ehkä kompensoi sitä, että rautakauppaan on puolen tunnin matka. Eikä se, että maamiesseuran talolla aina joskus jotain tapahtuu, korvaa oopperaa.

Asuinpaikasta ja palveluista kiistely on vielä vaaratonta. Todella heikolle jäälle voidaan joutua, kun  puhutaan rahasta, siitä, kuinka paljon on paljon ja mikä on halpaa, mikä kallista. Mikä ostos on rahan polttamista ja mikä järkevä sijoitus?

Maailman keskipisteessä on helppo olla viisas. Et sinä sitä tai tuota tarvitse, katso nyt, minäkin olen selvinnyt näin ja noin. Tai toisinpäin: eikö sinulla vieläkään ja kuinka kauan selviät ilman? Ja kuinka monta valkosipulia sinä oikein tarvitset!!!

Maailman keskipiste on juuri nyt vähän huonossa kunnossa. Ikkunat pitäisi pestä perusteellisemmin, sillä kevätaurinko alkaa oireilla maantien ja kirkonkylän puoleisella seinustalla. Lattiat voisi imuroida ja ne salalokerot, joihin aina kertyy pölyä, hyvissä ajoin, ennen kuin aurinko ne huomaa. 

Hauskempaa kuin imuroiminen ja luuttuaminen on kirjoittaminen. Hauskempaa kuin työjutun kirjoittaminen on blogin naputtelu. Kuten huomaatte, olen osannut  priorisoida. Hauskat hommat ensin.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta! Kanssasi oli taas mukava herätä uuteen päivään, valoisaan( kohta) aamuun.

-vivian-

Sanataito kirjoitti...

Kiitos! Hyvää kevättä ja Kalevalan päivää!