Millaista
puuta sait ytimeesi?
Oletko
tammi, tuhatvuotinen
Latvukset
laajat ja jyhkeät
Juuret
syvät, oksat ylpeät
Voiman
ja uhman tiedostaen
Ikipuuna
kohoat elämässäsi.
Petäjärunkosi
nousiko korkeuteen?
Jylhä
hahmosi taivaita tavoittaen
Syvyydestä
maan ponnistaen,
Yhä
ylemmäs oksia kurottaen
Maasta
ja mullasta loitoten
Ikihonkana
matkalla taivaaseen.
Pihkainen
sielu ja oksien onkalo
Vihreä
näreikkö neulasineen
Kiihkeää
kiimaa ja laajuutta
Uhmaa
ja tummuvaa taajuutta.
Ikikuusi
taivu ei tuiverrukseen
Juuriltaan
kaataa sen kohtalo.
Olet
oikukas, ihana koivupuu
Kepein
oksin tuulia tottelet
Kun
puet yllesi vehreyden
taika
kevään on ihmeellinen
Tuskin
syksyä, keltaista muistelet
Mahla
suonissa taas pakahtuu.
Puhetta,
kuisketta, naurua vaan
Tarinoi,
kehuu ja leikittelee
Suojaa
haapa säikkyä sydäntään
Vaan
laulunsa viri saa heräämään
Koko
suven säveltä tapailee
Ikimusiikki
helisee oksillaan.
Himmeän
hohtavan pukunsa
Tuoksuvan
vihreän hahmonsa
Ankaruus
kamaran kasvattaa
Lujaa
luonnetta, sitkeää katajaa.
Vaieten
nostaa se runkonsa
Harmaan,
vaan rautaisen vartensa.
Pajupuun
sielussa, sydämessä
Rohkeus
piilee, suo uskallusta
Nousta
valoon hentoine oksineen
Ylivoimaa
uhmaten uudelleen,
Vastusta
kyllin, vaan ponnistusta
Juurten
ja versojen ytimessä.
Sormin
tuhansin taivasta tavoittaa
Lehdet
kevättä kantaen heleää
Kesän
voiman vihreän täyteläisen
Taittaa
syksyllä kypsynyt keltainen.
Nuttua
harmajaa katson, ystävää,
Pian
talvista, paljasta vaahteraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti