torstai 16. lokakuuta 2014

Huonosti suunniteltu!


Olen huonosti suunniteltu, vanhanaikaisen mallinen ihminen.

Omistan vain kaksi kättä. Tarpeen olisivat Huovisveikon lanseeraamat välikädet, erityisesti näin syksyllä ja joulun alla. Tavallisella vanhanmallisella mummelillakin pitää nykyään kaupungilla liikkuessaan olla käsillä kauppakassi ja käsilaukku, matkapuhelin ja sitten vielä sateenvarjo, jota yksi käsi pitää ylhäällä ja se käsi on silloin ihan toistaitoinen muuhun käyttöön.

Ennen oli yksi käsi koiranhihnassa, yksi hoiteli kakkapusseja ja sitten olisi vielä pitänyt olla oma erillinen käsi sateenvarjolle ja puhelimelle. Enää ei ole sinne tänne sinkoilevaa vilkasta pikkukoiraa, mutta käsien riittämättömyys ei silti ole helpottanut.

Meillä mökillä on vesikanisteri, joka ilmeisesti on tehty uudenajan ihmiselle, kolmikätiselle. Korkkia pitää kiertää ja työntää, mikä vaatii kahden käden voimat, kolmas käsi pitelee mukia, johon vesi lorotetaan. Kiinnitimme tämän huippudesignin tuotoksen huussin seinään käsienpesupaikalle ja hankimme uuden, suomalaisen vesikanisterin tilalle. Se toimii yhdellä otteella, toinen käsi vapautuu mukin pitelyyn. Eikä tippaakaan mene hukkaan. Vesijohtovesi on arvokasta silloin, kun se on kanisterissa ja muutaman kilometrin päästä kuljetetaan.

Eikä vesikanisteri suinkaan ole ainoa esimerkki. Vaikka pieniä lapsia ei talossa ole, joissakin mömmöissä lapsiturvakorkki on ainoa vaihtoehto. Silloin pitää kiertää ja työntää, vääntää ja puristaa. Lapsiturvakorkilliset purkit ja prönttöset onneksi ovat aika pieniä, mutta silti, kolmas käsi…


Huovismummot kulkivat järven jäällä ja välikädet tikuttivat vauhdilla sukkaa tai lapasta – tarpeen sekin olisi, näin myyjäisvalmistelujan vuodenaikana, kun tunnit loppuvat kokonaan.

Voi pientä talvikoiraa, muistoissa.

Ei kommentteja: