Aki Ollikainen vieraili Sammatin kirjastossa. Sympaattinen,
kodikas tapahtuma.
Aki Ollikaisen Nälkävuosi on viime vuoden kirjasadon parhaita.
Kirja, joka valloittaa jo ennen lukemista, sillä se on kaunis esineenäkin.
Nälkävuosi on kuvaus 1800-luvun lopun nälkävuosista,
tarkkaan taustoitettu ja oivaltavasti kuvattu. Nälän ohella se on kertomus
vallasta ja vallankäytöstä. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella tasolla,
nälkäisen kansan ja nälän keskelläkin selviytyvän senaattorin maailmoissa. Kun maailmat kohtaavat,
vallan asetelmat vain vahvistuvat. Valta on yhtä kylmä ja säälimätön kuin
talvinen viimakin. Senaattorin pelilaudalla uhrataan talonpoika, jotta
valkoinen kuningatar ei voittaisi. Kylmässä todellisuudessa vain harva selviää
eikä kukaan ilman, ettei menettäisi jotakin tärkeää.
Kerronnan tasot vaihtuvat todellisuudesta uneen, uupumuksen
ja nälän rajoilla liikkuvaan, häilyvään tajuntaan. Kirjan rakenne on taidokas
ja hallittu. Kieli kuljettaa tapahtumia, ilmeikkäästi, mutta kieltä itseään
korostamatta. Aki Ollikaisen tekstistä voisi poimia tarkasteluun virkkeen
toisensa jälkeen, sillä jokainen niistä on hiottu ja viimeistelty.
Mistä kirjoittaja kirjoittaa, kun kirjoittaa? Jokainen
teksti kertoo paitsi sisällöstä, myös kirjoittajansa mielenmaisemasta.
Kirjaston Lönnrot-salin tapaamisessa esiintyi ujon oloinen, hillitty kirjailija,
jonka silmiin syttyi lämpö, kun työstä keskusteltiin.
Romaanin tai pitkän tekstin kirjoittaminen, rakentaminen on
kokonaisuuden hallintaa. Pitää osata nähdä kauas, liuskojen taakse ja niiden
yli. Vaikka Nälkävuosi on esikoisromaani, se ei ole tekijänsä ensimmäinen.
Taustalla on monipuolinen kokemus kirjoittamisesta, tekstien tekemistä eri
tarkoituksiin. Nälkävuosi on syntynyt sanomisen, kertomisen tarpeesta, ei
julkisuuden nälästä. Julkisuuteen on nuori kirjailija joutunut sopeutumaan,
mutta viihtyykö hän siinä – vai kaipaako kirjailijankammionsa rauhaan?
Arvostetuksi kirjailijaksi tuleminen vaatii sisua ja
lahjakkuutta. Vaikka kustannusmaailma on pirstaloitunut ja uudistunut, se on
edelleen olemassa.
Onneksi. Tässä kannanottojen, tekstarien ja twiittien
maailmassa, jossa anonyymit ottavat mittaa nimimerkeistä, on ilo lukea tekstiä,
joka on jokaiselta riviltään harkittua, punnittua ja läpiajateltua. Tekstin
suoltaminen suoltamisen vuoksi on ihan liian helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti