Tänä suvena Sammattiseuran Miinan Mökki Sammatin Paikkarilla täyttyi 36. kerran värikkäistä, iloisista ja rakkaudella tehdyistä käsitöistä 2.7.–17.7.2022.
Miina Lönnrotin syntymäpäivänä tarjottiin 5.7. kaikille kävijöille kahvit. Miina saavutti kunnioitettavan 195 vuoden iän ja Virko Kolulahti toimi pätevästi Miinan sijaisena ja tarjosi kahvia.
Miinan Mökkiin tuodaan rakkaudella tehtyjä, ainutlaatuisia töitä
Jokainen Miinan Mökin näyttelyssä oleva työ on tekijänsä taidonnäyte. Miinan Mökin näyttelyjen ideana on käden taidon kunnioittaminen ja edistäminen.
Tekijät ovat kaikki Sammatin lähipiiristä, Sammattiin ja Miinan Mökkiin sitoutuneita. Harrastajia, ammattilaisia, yrittäjiä, joita yhdistää rakkaus käsin tekemiseen.
Käden työ on tekijälleen tärkeää. Tekijät kertovat, miten rentouttavaa on ottaa käsityö esille, ommella, neuloa, kutoa tai askarrella omaksi iloksi. Arjen paineet helpottavat, mieli rauhoittuu, sielu lepää. Syntyy tuotteita, jotka voivat ilahduttaa myös muita.
Kun hankit käsin tehdyn tuotteen Miinan Mökistä, saat palan tekijän luovuudesta ja osaamisesta. Tarjolla on järkeviä käyttöesineitä ja kauniita kodin somisteita. Tutustut työtapoihin, joita äidit ovat opettaneet tyttärilleen. Täällä näkyy perinne ja perinteen uudistuminen.
Miinan Mökin näyttelyn hengen ja ilmeen luovat taitavat tekijät!
Tutustu heihin kaikkiin!
Esittelytekstit julkaistaan haastateltavien luvalla. Aineisto ja tekijöiden kontaktitiedot on julkaistu myös Sammattiseuran verkkosivuilla https://sammattiseura.wordpress.com
Saija Sipeläinen
Saija Sipeläinen on vuonna 2021 valmistunut korumuotoilijaksi Lahden Muotoiluinstituutista, hänellä on myös kulta- ja hopeasepän perustaidot.
Saija tuo näyttelyyn yksilöllisiä, käsintehtyjä koruja.
- Näyttelyssä on hopeisia korvakoruja, sormuksia ja rintaneuloja. Kaikki omin käsin tehtyjä, uniikkeja töitä.
- Teen pieniä sarjoja ja yksilöllisiä koruja. Päämateriaalina on hopea.
- Teen mielelläni tilaustöitä.
Saija on myös himmelien tekijä. Perinteisten olkihimmelien lisäksi hän on koonnut himmeleitä muovipilleistä, lasista ja kierrätysmateriaaleista.
Saija on luvannut myös esittelyn ja kertoa hopeakorujen hoitamisesta ja käsittelystä, neuvoa koruista kiinnostuneita. Tervetuloa kuulemaan!
Juuriltaan sammattilainen Saija asuu tällä hetkellä Hyvinkäällä.
Leila Mattila
Sammattilainen Leila Mattila on ollut mukana Miinan Mökin käsityönäyttelyssä joka kerta – siis vuodesta 1985. Tänäkin vuonna hän tulee mukaan ja tuo näyttelyyn sukkia ja edesmenneen tuttavansa antaman mallin mukaan tehtyjä töppösiä.
Vuosien saatossa Leila on tehnyt satoja sukkapareja, reiluja saapassukkia ja kotoisia, kiristämättömiä villatöppösiä. Pienimmät sopivat lapsen jalkaan, isoimmat aikuisille.
- Varsinaisia tilaustöitä ei juuri ole ollut, mutta isokokoisia miesten sukkia kysytään paljon. Koko 46-47 on todella suosittu. Nytkin niitä on työn alla.
- Entisaikaan sukat olivat lähes aina harmaita, sillä värillisiä lankoja ei juuri saanut. Nyt on värivalikoimaa, mikä on todella hieno asia.
Iloisista langoista on mukava tehdä!
Erja Mäki
Suomusjärveläinen Erja Mäki tekee kynttilöitä, joita Miinan Mökin kanta-asiakkaat osaavat jo tulla ostamaan.
Erja Mäki ja hänen yhteistyökumppaninsa Laura Mattila toimivat uudessa Riihikorven lahjakaupassa, joka jatkaa entisen Riihipajan työtä.
Tuotteet ovat taidokkaita ja niiden laatu hyvä.
- Minä olen itseoppinut kynttilöiden tekijä. On ollut ilo huomata, että myös Sammatin vapaa-ajan asukkaat arvostavat töitäni, kertoo Erja.
- Lähivuosina olen jäämässä eläkkeelle kynttilänteosta ja olen saamassa Laurasta jatkajan. Valmistamme kynttilöitä Suomusjärven Kitulassa.
Miinan Mökille Erja aikoo tuoda myös yksilöllisesti koristeltuja puuesineitä, koreja, harjoja ja katuharjoja. Niihin voi halutessaan tilata esimerkiksi saajan nimikirjaimet tai päivämäärän.
- Koristeena on kukkia ja muita luonnon aiheita.
Laura Mattila
Laura on koulutukseltaan tekstiiliartesaani ja hän tuo käsityönäyttelyyn kynttilöiden ohella tekstiilitöitä. Laura Mattilalla on oma yritys, jonka nimi on KorpiArt. Tämä on yrittäjän ensiesiintyminen Miinan Mökissä.
- Minun tuotteeni ovat muun muassa laukkuja, pusseja ja kännykkäkoteloita, joiden materiaaleina myös uusiokäytettyjä tekstiilejä.
- Mukana on sisustustuotteita, ainakin tyynynpäällisiä ja patalappuja.
- Nämä tuotteet sopivat varmasti hyvin lahjaksi ja tuliaiseksi tai mökille käyttöesineiksi!
Laura tekee mielellään myös tilaustöitä, mikäli ne sopivat aikatauluun: ajoittain voi olla ruuhkaa.
Laura on myös Erja Mäen työpari ja oppilas: he tekevät yhdessä kynttilöitä Suomusjärven Kitulassa, uudessa Riihikorven kynttiläpajassa. Pajan yhteydessä toimii myös kauppa.
Ilana Martin
Oranssin sävyissä hehkuvat unikot ovat Ilana Martinin tunnus. Täynnä iloa ja valoa.
- Olen ollut mukana Miinan Mökissä jo monena vuotena. Olen osallistunut käsityönäyttelyyn ja minulla on myös ollut omia näyttelyitä.
- Tänäkin vuonna tuon Miinan Mökkiin koruja, maalattuja vihkoja ja pieniä kannuja, sekä joitakin tauluja. Tavaroita, joita on kiva ostaa ja antaa vaikka lahjoiksi.
Unikkoaihe toistuu myös käsinmaalatuissa silkkihuiveissa.
- Silkkihuivien maalaaminen on vaativaa, työssä on paljon vaiheita. Näistä huiveista on todella pidetty, niitä on taas tulossa!
Somistajana toiminut Ilana on eläkkeellä ja vapaa toteuttamaan luovuuttaan.
- Tämä harrastus on kai päässyt vähän rönsyilemään, taiteilija nauraa. Maalaan omaksi ilokseni, fiiliksen mukaan.
Hyvä fiilis ja iloinen ote näkyy näissä töissä ja niiden väreissä.
Inge-Maj Nyman
Inge-Maj Nyman on osallistunut Miinan Mökin käsityönäyttelyyn kymmenen kertaa.
- Tuttavani Maija Korhonen kertoi minulle tästä näyttelystä ja hänen mukanaan tulin ensimmäisen kerran.
Inge-Maj Nymanin töissä on kauniita, sadunomaisia yksityiskohtia. Hän on tehnyt erilaisia käsipyyhkeitä, iloisia kasseja ja käteviä hiuspyyhkeitä.
- Olen eläkkeellä, työurani tein lastenhoitajana.
Inge-Maj tuntee lasten maailman. Tilkuista ja pienistä kankaanpaloista on syntynyt kauniita asukokonaisuuksia, esimerkiksi Baby Born -kokoisille nukeille.
- Lapsia ajatellen olen tehnyt myös pieniä tuotteita, jotka eivät maksa paljon. Pienet taskurahat riittävät, niillä saa vaikka pöksyt nukelle tai paidan nallelle.
Saara Harilahti
Saara Harilahti kertoo olevansa entisen Suomusjärven puolelta kotoisin, Kettulan tyttöjä. Hän asuu nykyään Paraisilla. Lapsuudenkoti Kettulassa toimii vapaa-ajan asuntona.
- Minulla on edelleen oma yritys, valmistimme aikanaan vaatteita urheiluseuroille ja yrityksille.
- Toiminta on muuttanut muotoaan, olen kiinnostunut kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi käytetyistä farkuista, jotka ovat tosi kiitollinen materiaali.
Raaka-aineen Saara hankkii Lounais-Suomen tekstiilikierrätyksestä.
- Teen kaikki vaiheet itse, omassa työtilassani, valmistelen materiaalin, suunnittelen, leikkaan ja ompelen.
- Vaikka materiaalina on farkkuja, jokainen valmis tuote on yksilöllinen. Kankaassa voi olla kulumaa, saumoja ja taskuja, niitä yhdistellen syntyvät ilmeikkäät yksityiskohdat.
- Kalastajanhatut ovat suosituin artikkeli, lisäksi teen farkusta grilliessuja, tyynyjä ja kaikkea muutakin!
Pellavasta Saara Harilahti tekee Väinämöisen hattuja, kierrätetystä juutista laukkuja, pesukintaita ja pannunmyssyjä.
Johanna Pelto-Timperi
- Minähän olen tehnyt sukkia aina, naurahtaa Johanna Pelto-Timperi.
- Villapaitoja olen myös tehnyt, aikaisemmin paljonkin, mutta nyt en ehdi tehdä niitä myytäväksi asti.
- Käsityöoppia olen saanut emäntäkoulussa, mutta neulomista oli ohjelmassa vähemmän, enemmänkin ompelua ja kankaan kutomista.
Johanna on sammattilainen, ammatiltaan röntgenhoitaja.
Neulominen on rentoutumista, työ on usein esillä television ääressä. Johannan työt tunnistaa vahvoista väreistä.
- Minun sukissani harmaata on vain vähän.
- Eniten teen aikuisten kokoja, joskus myös lapsille.
Leena Hietamies
Leena Hietamies on jo tuttu taiteilija Miinan Mökin käsityönäyttelyn kävijöille.
Pienet taideteokset, käsinmaalatut taulut ja keramiikka ovat olleet suosittuja lahjoja ja ilonaiheita kotiin. Leena suosii luonnonmateriaaleja ja kierrätystä.
- Minä teen käyttökeramiikkaa, esimerkiksi pieniä saippua-alustoja, joihin tänä vuonna tulee mukaan omin käsin tekemäni saippua. Värit ja tuoksut tulevat luonnosta.
- Teen myös pienen sarjan savuisen sävyistä raku-keramiikkaa, jota poltetaan ulkona.
Kierrätystä hienoimmillaan edustavat aidoille, vanhoille päreille maalatut ikonit.
- Ikoneja voi myös tilata, esimerkiksi saajan oman suojeluspyhimyksen kuvan.
- Lisäksi on mukana tyttäreni Piiamarillan koruja.
Leena Hietamies työskentelee Aittakallion ateljeessa, Nurmijärven Perttulassa, missä hänellä on ollut miehensä Raimo Jaatisen kanssa työtilat. Aittakalliosta on lähivuosina luovuttava.
- Olisi mukavaa löytää uusi työtila Sammatin-Karjalohjan suunnalta!
Sirkku Mattila
Sirkku Mattila on tehnyt ristipistotöitä Miinan Mökin kävijöiden iloksi ainakin 25 vuoden ajan. Hän tuli mukaan näyttelyn pitkäaikaisen vetäjän, Liisa Suomisen houkuttelemana.
- Tärkein tuotteeni ovat ristipistokortit. Teen lisäksi liinoja ja tauluja vanhojen mallien mukaan.
Ristipistotyö vaatii tarkkuutta, parhaiten se sujuu, kun valaistus on hyvä. Aamupäivän tunnit ovat parasta työaikaa, kun luonnonvalo riittää.
- Töitä kertyy kotiin ja tuon niitä sitten Miinan Mökkiin.
Sirkku Mattila on huomannut, miten monet käsityöliikkeet ovat lopettaneet.
- Salossa oli hyvä liike, jonka lopetusmyynnistä ostin monta valmiiksi piirrettyä liinaa.
- Lankoja saa paremmin ja netissä toimivilla käsityöliikkeillä on laajat valikoimat. Minä olen löytänyt mieleiseni materiaalit.
Sirkku Mattila tekee vain vähän tilaustöitä. Niistä on sovittava erikseen, tapauskohtaisesti.
Tarja Salonsaari
Tarja Salonsaari kertoo, kuinka hänen omassa vauvamuistojen kirjassaan on merkintä siitä, että Tarja on neljän ja puolen vuoden ikäisenä tarttunut puikkoihin. Myöhemmin hän hankki ompelualan koulutustakin. Ote puikoista on pitänyt, Tarja tuo neuleita Miinan Mökkiin.
- Käsin neulottuja paitoja, 100 % villaa, lapsille ja aikuisille.
- Lisäksi jonkin verran sukkia, ohuesta langasta, villaa ja puuvillaa.
Paikkarilla asuva Tarja Salonsaari on osallistunut monta kertaa Miinan Mökin näyttelyihin. Aikaisemmin hän teki enemmän ompelutöitä, viime vuosina neuleet ovat olleet ykkönen.
- Neulojana olen itseoppinut!
Tarja toimii miehensä kanssa yrittäjänä. Perheyrityksen kiireet vaihtelevat, mutta pyöröpuikoilla odottava neuletyö on aina käsillä ja kulkee tarvittaessa mukanakin.
- Tilaustöitäkin teen, kannattaa tiedustella!
Anja Lönnqvist
Anja Lönnqvist kertoo asuvansa vanhassa Kiskon pitäjässä, joka nykyään kuuluu Saloon. Kiskossa syntyvät paitsi kudonnaiset, myös amppelit ja veikeät kissat.
- Minut otettiin viisitoistavuotiaana kutomakouluun. Kävin kansalaiskoulua, mutta koska sitä koulua oli vain syksyllä ja keväällä, pääsin väliaikoina kutomaan.
- Koulun oppilaat olivat kahdeksantoista ikäisiä, minä opin siinä rinnalla. Siitä se alkoi.
Ahkera Anja tunnetaan napakoista matoistaan, mutta hän on tehnyt paljon hienoja pöytäliinoja, poppanaa sekä ryijyjä. Pöytäliinat kiehtovat kutojaa.
- Ohut pellavalanka on haastava materiaali, kankaan luominen on tarkkaa työtä. Äitini vanhoilla kangaspuilla voi kutoa jopa 150 levyistä pöytäliinakangasta.
Anjan räsymatot ovat olleet suosittuja. Jokaisesta matosta tulee yksilöllinen, sillä valmiit mallit ovat vain suuntaa antavia, tasapainoinen tulos syntyy käytettävissä olevista kuteista.
- Teen myös tilaustöitä, ottakaa yhteyttä.
Satu Nyberg
Satu Nyberg on ensi kertaa tuomassa töitään Miinan Mökkiin – ystävänsä Anja Lönnqvistin kannustamana.
- Minun tuotteeni ovat kudonnaisia, liinoja ja mattoja. Teen myös jonkin verran muita käsitöitä, muun muassa makramé-töitä.
Satu on pitkän linjan käsityöalan ammattilainen, tällä hetkellä hän opettaa Salon seudulla toimivissa kudontapiireissä, hänellä on myös oma yritys, Koti-Kudonta. Koti-Kudonta palvelee kudonnasta kiinnostuneita, sinne voi mennä kokeilemaan kutomista tai tilata kudonnaisia.
- Miinan Mökkiin tuon myös luonnonvärein värjättyjä villalankoja, täyttä villaa. Langat on värjätty ekologisella kylmävärjäysmenetelmällä.
Satu Nyberg on luvannut pitää esittelypäivän Miinan Mökillä, kertoa kylmävärjäyksestä ja näyttää, miten vanhat tekstiilit muuttuvat matonkuteiksi.
Marjo Lönnqvist
Tämä kesä on ainakin tällä tietämällä Marjo Lönnqvistin viimeinen Miinan Mökin näyttelyssä. Perhetilanteet muuttuvat, ikää karttuu.
- Olen luopunut Inkoon työtiloistani, muuttanut Tampereelle.
- Miinan Mökkiin tuon viime vuosien työt ja kun ne on myyty, uusia ei enää tule.
Marjo Lönnqvist on todella pitkään ollut Miinan Mökin kantavia voimia. Hän on avustanut näyttelyjen pystytyksessä, päivystänyt ja tehnyt kaunista myytävää.
- Esimerkiksi raku-keramiikkaa ja muita keramiikkatöitä on vielä jonkin verran jäljellä, tervetuloa ostoksille!
Kiitos kesäisistä hetkistä Miinan Mökillä, Marjo!
Jos mieli muuttuu ja palaat käsitöiden äärelle, tervetuloa takaisin!
Kyllikki Kauppinen
Kotitonttuja on luvassa Miinan Mökin kävijöille, sillä Kyllikki Kauppinen tuo tonttujoukon mukanaan. Köyteen kiinnitetyt tontut ovat olleet suosittuja lahjoja ja kodin koristeita, niin joulun aikaan kuin muutenkin.
- Minulla on jo ikää, mutta tyttäret auttavat, kertoo Kyllikki. Yhdessä tehdään!
Tytär tuo näyttelyyn kortteja, tyttärentytär kodintekstiilejä ja hän on hankkinut kauniita kahvikuppeja kirpputorilta, niihin hän valaa kuppikynttilöitä.
Kyllikki askartelee ja neuloo.
- Minun neuleissani on aina kuvio, olen neulonut lapsille ja aikuisille sukkia ja kintaita, joissa on kettujen ja oravien kuvia, kertoo Kyllikki.
- Kuviokintaiden neulominen on aivojumppaa, niin kuin palapeliä tekisi. Stressi lähtee, kun tarttuu käsityöhön, syksyn pimeät illat kuluvat joutuisaan neuloessa.
- Nämä ovat tällaisia vanhanaikaisia käsitöitä, minä teen niitä ilokseni ja niistä ovat asiakkaatkin tykänneet! On mukava tulla taas Miinan Mökkiin!
Kaarina Laiho
Kaarina Laiho on taitajien sukua, Isoisä oli räätäli, tädit ompelijoita, myös äiti antoi käsitöiden tekemisen mallia. Kaarinalla on myös askartelunohjaajan koulutus ja työkokemus.
- Minä olen jo eläkkeellä kaikesta muusta kuin käsitöistä!
- Käsityössä hermot lepää ja saa ideat todeksi. Kun näkee työn tuloksen, tulee joskus oikein kylmät väreet, se antaa paljon mielihyvää.
Kaarinalta on luvassa huovutustöitä, itse tehtyjä kortteja, ristipistotöitä, tyynyjä ja neuleita sekä kaunis kuultokudos. Neuleissa seikkailevat oravat ja ketut, niissä on kuvioita.
Kaarina on osallistunut näyttelyihin 20 vuoden ajan.
- Minä olen mukana kerhossa, jossa me mummot neulomme sukkia ukrainalaisille lapsille. SPR on toivonut meiltä apua. Työtä tehdessä pohdin välillä, kukahan tätäkin sukkaa käyttää, kenen jalkaa se saa lämmittää. Ukrainassa on ollut kylmä kevät.
Timo Laurila
Timo Laurilan puukkoja on myyty Miinan Mökin käsityönäyttelyissä jo 1990-luvun lopulla.
- Vuonna 1994 Fiskarsin Takopajalla järjestettiin ensimmäiset puukkopäivät. Hankin sieltä terän ja helan. Siitä alkoi puukkoharrastus, aluksi hankin terät valmiina.
- Vuonna 2010 rakensin pienen pajan Sammattiin, vapaa-ajan asunnolle.
Timon puukot ovat nykyään kokonaan itsetehtyjä käyttö- ja askartelupuukkoja, niiden terät on taottu Sammatissa. Puukonpäät ja tupet Timo tekee itse.
Puukonpäihin Timo käyttää erilaisia puulajeja sekä hybridimateriaalia, jossa yhdistyy polymeeri ja puu.
- Olen Suomen Puukkoseuran jäsen. Puukkoseuran kilpailuista on tullut hyvää ja asiantuntevaa palautetta, olen myös löytänyt tavarantoimittajia.
Varsinaisia tilaustöitä Timo tekee harvemmin, mutta puukkojen kustomointi onnistuu.
- Lahjapuukon tuppeen voin tehdä kohokirjaimilla nimikirjaimet tai päivämäärä
Taru Rahkama
Taru Rahkama innostui virkkaamisesta koronapandemian aikaan. Tuli etätyöt ja paljon aikaa olla kotona Silloin tuli tunne siitä, että jotain uutta käsityötä pitää opetella. Ohjeisiin perehtyminen oli pitkästyttävää, joten kaikki työt ovat itsesuunniteltuja.
- Jos muut osaavat, kyllä minäkin, kertoo Taru ajatelleensa.
Tarun suloiset virkatut eläimet, amigurumit ovat sammattilainen versio maailmallakin suosituista käsitöistä.
- Ensimmäisen amigurumin sai lapsenlapsi yksivuotislahjaksi.
Pupujen ohella syntyy kissoja, poneja ja muita tarumaisia hahmoja. Ne on virkattu laadukkaasta, pesua kestävästä puuvillalangasta, täytteenä on kotimaista, ekologista vanua.
Päiväkodin johtajana toiminut Taru tietää, että pikkuväen lelujen pitää kestää leikkejä.
- Kaikki lelut voi pestä koneessa. Niissä ei ole pieniä irtoavia osia, mutta alle kolmivuotiaan lelusta tulisi siihen ommeltu Handmade -merkki irrottaa.
Kesän näyttelyyn Taru tuo myös lasten neuleita ja virkattuja korvakoruja.
Iina Huikari
Huolellisesti ommeltuja pikkulaukkuja, reppuja ja meikkipusseja, hiusdonitseja – kaikkea, mitä kankaasta voi tehdä, taikoo Iina Huikari tänäkin suvena Miinan Mökin näyttelyyn.
- Minä olen ollut kiinnostunut ompelusta jo pienenä.
Lapsuuden harrastuksesta tuli ammatti kolme vuotta sitten, kun sammattilainen Iina suoritti vaatetusompelijan tutkinnon Turun ammatti-instituutissa.
- Olen ollut pari kertaa mukana, näyttelyssä käy ilahduttavan paljon väkeä.
- Erityistä kohderyhmää minulla ei ole – ne on tarkoitettu kaikille, joita tyyli miellyttää
Iinan ystäväpiirikin on huomannut harrastuksen: välillä hän saa kavereiltaan lahjaksi tilkkuja ja kankaanpaloja, joskus löytyy käyttökelpoista kirppareilta.
- Tilaustöitä en nyt ehdi tehdä, olen työssä ja lisäksi opiskelen tradenomin tutkintoa, kertoo reipas Iina.
Tiina Raukko
Kun Tiina Raukko pääsee askartelupöytänsä ääreen, luovuus alkaa ja arkihuolet haihtuvat mielestä. Ideat muuttuvat vähitellen kauniiksi tuotteiksi, Miinan Mökin käsityönäyttelyn kävijöiden iloksi. Tiina on sammattilainen, Lohilammelta kotoisin.
- Minä askartelen kortteja. Isoja, kauniita onnittelu- ja kiitos kortteja, tänä vuonna myös joulukortteja.
- Ihan pieniäkin kortteja olen tehnyt, liitettäväksi vaikka lahjoihin ja kukkakimppuihin!
- Tikkarikorteissa on värillinen pilli mukana, niistä lapset pitävät.
Välillä korttien rakentaminen vaihtuu neulomiseen.
- Teen pieniä vauvansukkia ja -tumppuja, ihan pienille. Niitä on kiva näperrellä.
- Aikuisille on tarjolla säärystimiä – hohdelangasta valmistettuja yksivärisiä ja värikkäitä, rentoja säärystimiä. Niitä voi käyttää treeneissä tai legginsien kanssa.
Tiina löytää askartelumalleja ja -materiaaleja netistä, lisäksi hän käy alan messuilla.
Ritva Saihila
Sammattilainen Ritva Saihila on koulutukseltaan modisti.
- Valmistuin Kampin ammattikoulusta 1966. Sitten maailma vei mukanaan, muihin töihin. Palasin hattujen pariin Sammattiin muutettuani.
Vaikka hatuntekoon tuli tauko, kiinnostus luonnonmateriaaleihin säilyi.
Työurallaan Ritva on tutustunut kiviin, hän on myynyt tarvikkeita louhoksille ja kivien työstäjille, myöhemmin myös kiviä. Maailmanlaajuinen, kansainvälinen kiviperhe tuli kielitaitoiselle Ritvalle tutuksi, operaattoreita oli 52 eri maasta.
- Kivillä on voimia, niissä on paljon erilaisia muotoja ja värejä.
- Käytän mm. laavakivihelmiä tekemissäni koruissa.
Sammattilaiset tuntevat Ritvan taitavana käsityöläisenä. Hän tekee hattuja ja valmistaa hienoihin tilaisuuksiin tarkoitettuja keveitä hatukkeita yksilöllisesti, tilaustöinä. Ritva työstää luonnonmateriaaleja, esimerkiksi kaktus- ja nokkoslankaa sekä kierrätysmateriaaleja. Miinan Mökin näyttelyssä on esillä Ritvan tyylikästä kädenjälkeä.
Liisa Laurila
Lapsuusmuistot mökiltä Myllykylässä, oppivuodet sekä työkokemus kirjoittajana ja suunnittelijana.
Liisa Laurila myy Miinan Mökin käsityönäyttelyssä omakustannekirjoja ja Sammatin aiheista tehtyjä kortteja.
- Työurani jälkeen olen kokeillut vapaampaa kirjoittamista ja tekemistä.
- Eläkeiässä uhkana on, että pää tyhjenee ennen kuin huomaakaan, joten olen alkanut tyhjentää ajatuksiani ja muistojani kirjoihin, ennen kuin ne katoavat kokonaan.
- Työurani aikana tein lehtijuttuja, mainoksia ja yrityskirjoja, niistä on tullut tekemisen oppi ja näkemykset.
Tekstit on kirjoitettu itse, tekstit on taitettu kirjan muotoon omin voimin, hyvällä tietokoneella.
- Kuvituksena on sekä omia otoksia että mieheni Timo Laurilan kuvia.
Painatuksen on hoitanut Oy Nord Print Ab, yhteistyökumppani jo mainostoimistoajoilta.
- Aikanaan, kun lapset olivat pieniä ja tein töitä freelancerina, perustin oman toiminimen, Sanataidon.
- Julkaisen blogia, jonka nimi myös on Sanataito.
Stina-Maarit Elo ja Miinan Mökin vastuunkantajat
Tyylikäs ja viehättävä Stina-Maarit Elo on Miinan Mökin käsityönäyttelyn sielu, emäntä ja emo. Tässä tehtävässä hän on osa sitä ahkerien ja luovien naisten ketjua, joka on tehnyt Miinan Mökistä hienon kesäisen perinteen Sammatissa.
Jokainen Miinan Mökin näyttelyn organisaattoreista on tuonut omat ideansa ja luovuutensa näyttelyyn. Työtapoja on uudistettu, perinnettä kunnioittaen.
Käsityönäyttelyn alkuunpanija on ollut helsinkiläinen Maj-Lis Kajander, joka oli hankkinut kesäasunnokseen Klockarsin torpan Haukantieltä. Sammattiseura oli saanut Lönnrotin/Lounelan suvulta lahjoituksena Miina Lönnrotin mökin.
Miina Lönnrot oli Elias Lönnrotin perheen taloudenhoitaja ja tyttärien äitihahmo. Häntä arvostettiin käsitöiden tekijänä ja hienon langan kehrääjänä.
Maj-Lis Kajander halusi kunnioittaa perinteitä ja tuoda sammattilaisten tekijöiden työt esille. Maj-Lis Kajanderin visioita olivat toteuttamassa hänen kanssaan Kaisa Valkonen ja Maire Grönholm.
Aikanaan vastuu näyttelystä siirtyi Liisa Suomiselle. Juuriltaan sammattilainen, Karjalohjalla asuva Liisa on taitava käsityöläinen, mutta myös uuttera näyttelyemäntä. Liisan tilkkutöitä on varmaan vieläkin käytössä monella vapaa-ajan asunnolla.
Liisa Suomisen luovuttua vetovastuun näyttelyn järjestelyistä otti Paula Kanerva, sitten Kaisa Rinne. Kaisan jälkeen vetäjäksi tuli Anne Linnonmaa, tekstiilialan yrittäjä.
Vuonna 2020 näyttelyä ei järjestetty, koronarajoitusten takia. Taidenäyttelyjä pidettiin, perinteiseen tapaan.
Kesän 2022 näyttely on toinen, jonka Stina-Maarit Elo organisoi. Arkityötään liike-elämän palveluksessa tekevä Stina-Maarit on koonnut avukseen työryhmän. Näyttelyn vetäjän vastuu on silti monelta osalta jakamaton.
Stina-Marit on mukana Sammatin alueen yhdistyksissä ja järjestöissä ja hänellä on hyvä paikallistuntemus. Paikkarin pientareilla hän on monelle tuttu, lämmin persoonallisuus.
Tästä suvesta tulee menestys, sillä Stina-Maaritilla on hyvä ote näyttelyn toteuttajana!
Käsityöllä on arvoa
Käsityö merkitsee arvoa tekijälle, käyttäjälle, katsojalle.
Käsin tehty on ainutlaatuinen ja yksilöllinen, se palkitsee tekijänsä.
Vaikka tietoa ja opastusta on tarjolla, omin käsin tekeminen on paras tapa oppia, sillä tekemällä työtavat kehittyvät. Vain tekemällä.
Materiaalien hallinta haastaa ja kannustaa jatkamaan.
On ilo nähdä oma työnsä valmiina – maailmassa, jossa moni asia
pirstaloituu ja hajoaa osiin, käsityö tulee valmiiksi, kokonaiseksi.
Työn äärestä löytyy mielenrauha ja keskittyminen.
Kun käsityö löytää uuden käyttäjän,
sen mukana siirtyy pala arvokasta osaamista ja luovuutta.
Nautitaan käsityön ainutlaatuisuudesta!
Miinan Mökin 37. käsityönäyttely avautuu kesällä 2023
Tarkemmin Sammattiseuran verkkosivuilla.
Sammattiseura ry
Kuvat kirjoittajan. Kuvat ovat yleiskuvia näyttelystä.
