Minä-minä-maassa kaikki hyvin?

Syksy on tulollaan. Satoa korjataan. Se kylvö, joka tehtiin kevään vaaleissa, alkaa olla vaiheessa. Sirpit ja viikatteet heiluvat, juustohöylät säestävät.

Minä-minä-maan viisaat, Tiukkatissiset Tilmat ja Rohkiretevät Reiskat puolustavat reviireitään. Saa sitä leikata ja höylätä, mutta ei kiitos meidän tontilta. Puhe kaikuu ja kulkee ja harvoin kuulee repliikkiä, joka ei alkaisi Minä-minä-maan tunnussanalla MINÄ.

Kai sen niin pitääkin mennä ja kai se on hyvä. Niin kauan kuin jokainen MINÄ voi pitää kiinni omastaan, meillä on vielä hyvin. Ihanassa Minä-minä-maassa. Sitten, kun kaikkien on jaettava ja kärsittävä, tämä maa voidaan toivottavasti muuttaa Sinä-sinä-maaksi. Välissä on varmaan Mulle-mulle-sulle-mulle- no ehkä vähän sulle -maan hallintojakso.

Ne Minä-minä-maan mahtavat, joiden työnä oli kehottaa alaisiaan malttiin, ahkeruuteen, pitkäjänteisyyteen, kärsivällisyyteen, tuottavuuteen ja niin edelleen, ovat paenneet lämpimän auringon alle, pakoon verottajaa ja muita murheita. Eivät kaikki, mutta näkyvimmät, suositutkin. Onko tämä esimerkki, jota pitää noudattaa vai pitääkö kavahtaa?

Parantumattomana tunteellisena hupakkona olen sitäkin miettinyt, miten nämä pakolaiset pärjäävät ilman vuodenaikoja ja vuorokausien rytmiä, pohjoista valoa. Mutta sataa se lumi Sierra Nevadaan ja Sankt Moritzin rinteillekin, ei kai talvesta nauttimiseen pohjoista hiihtolatua tarvita. Yöttömästä yöstä voi nauttia piiitkään Ruijan tundralla, ilman puiden varjoja.

Hyvän veronmaksajan osa on Minä-minä-maassa todella helppo saavuttaa ja samalla voi olla ainakin vähän itseensä tyytyväinen. Muutama vuosi sitten laskin maksaneeni – tietoisesti – ainakin seitsemää erinimistä veroa. Todennäköisesti olin tiedostamattani maksanut leegion monia muitakin veroja. Niitäkö ne pelkäsivät, isot miehet? Ai, että jotakin saisi joskus jäädä omaan kukkaroonkin? Tuhlaavaisuuteen taipuvalle se on vaikeaa, kaikissa oloissa.

Mutta ehkä on hyväksi ollakin hiukan hullu, jos tänne jää. Avaapa minkä tahansa kanavan, ihan vaan vaikka ikiomat korvat ja silmät, Tilmat ja Reiskat rementävät omaa viisauttaan ja puolustavat omiaan. Vielä siihen on onneksi varaa Minä-minä-maassa.

Mitähän tästäkin tulee?

Otsikkokuvan puu on mukana ilman omaa syytään. Se on nähnyt monta lamaa ja muuta vaihetta, mutta pysynyt paikoillaan Minä-minä-maan kamaralla. Esimerkillistä sitkeyttä vai olisiko jääräpäisyyttä? Nopsajalkaisempi olisi jo?

Maan antimet

Ne kypsyvät taas. Maan hedelmät, talven varalle talletettavaksi.

Värit ja valo, joita tarvitsemme syksyn tummina iltoina, talven sydämessä, kevään kalpeisiin päiviin asti.

Ihanat apilat pientareella, matarat ja muut. Karusta kamarasta ponnistava lämmin punainen. Talletan sen, tarvitsen näitä värejä vielä.

Karhean harmaat oksat, hauraat ja lujat. 

Koskettavat metsässä samoilevaa, tavoittavat anorakin lievettä, antavat tukea askelelle, ratisevat jalan alla. Kun tulen talvella takaisin, tuskin tapaamme. Kesemmällä taas. Koeta pysyä pystyssä!

Kirkkaat pisarat lehdillä, kaste tai sade. Taivaan heijastuksia jokaisessa pisarassa, lääkettä kauneuden janoon. Jokaisena päivänä.

Jylhä rakka, pirunpelto. Sammaleen harmaat kukat kiven pinnalla. Ikuinen reitti, jolla on ollut kulkijansa jo ennen ihmisten aikaa. Vaalimisen arvoinen.

Pieni tupa, harmaantunut. Vieläkö porot ajetaan aitaan täällä, vieläkö vietetään ettone harmaiden hirsien suojassa, kamiinatulilla. Joku on jättänyt penkille taljan… 

Kelin aikana lumi yltää lähes laipioon asti, kun hiihdän ohi, en ehkä edes huomaa.

Tupasvillat, valkeat tuulessa, jänkhän ja korven rajan valkoiset viitat.

Hilla, lakka, valokki, muurain, metsän kuningattarella on monta nimeä. Sato on kohta kypsä, vielä muutama valoisa päivä. Päivänpaisteisen polun valo. Suo pitää kulkijan nöyränä, tuskin saan pohjaakaan peittoon.

Tasaiseksi nurmeksi muuttunut rantaniitty, puistoksi parturoitu metsä. Maa, joka kasvaa väyliä, lippuja, tiiauksia. Kahvilan tytön ystävällinen hymy ja iloinen rupattelu. Maa, joka kasvaa työtä ja uusia mahdollisuuksia. Tutun tunturin kupeessa, tutussa tuulessa. Täällä on tilaa kaikille.