Kaikkien ihmisten välisten liittojen ja yhteyksien tärkein
rakennusaine on rakkaus. Aito, pyyteetön ja lämmin tunne. Kiintymys. Yhteys,
joka on näkymätön.
Rakkaus tekee haavoittuvaksi ja paljastaa sydämen sisimmät
alueet. Ja se, joka paljastaa sydämensä, paljastaa heikon kohtansa. Jotain,
mihin on helppo iskeä, kipeästikin.
Liitot – eri tavoin määritellyt liitot – ovat olleet
valtapelin, alistamisen, kateuden, taloudellisen ja uskonnollisen
voitontavoittelun kohde. Liittoja on solmittu ja purettu, rakkaudesta
piittaamatta, julmasti. On naitu rahaa, arvovaltaa, poliittista vaikutusvaltaa,
maallista tai taivaallista valtaa. On naitu hyvä työihminen, pätevä kumppani
yrittäjälle, sopiva ja pätevä.
Epäsopiva partneri voi olla köyhä, ruma, väärästä
yhteiskuntaluokasta, väärän rodun edustaja, kansallisuudeltaan erilainen, uskonnoltaan
poikkeava, ajatusmaailmaltaan erilainen.
On esitetty tuhansia verukkeita sille, miksi kahden ihmisen
välinen rakkaus ei ole sopivaa. Aivan kuin olisi olemassa matemaattinen menetelmä,
jolla läheinen ihmissuhde voitaisiin arvioida ja arvottaa. Ikään kuin
rakkautta, läheisyyttä ja kiintymystä voisi punnita ja mitata. Eikä yksityisyyden
suoja vieläkään ulotu tunne-elämän yksityisimpiin osiin.
On olemassa sääntöjä, jotka kieltävät ja kumoavat ihmisten
välisiä liittoja. On olemassa sääntöjä, jotka tekevät kielletyksi sen, mikä
ihmisten kesken, elävässä elämässä kuitenkin toteutuu. Tuomitsemista ja tukahduttamista,
jonka taustalla on enemmän pelkoa, ennakkoluuloja ja kateutta kuin kukaan
uskaltaa myöntää.
Syvin rakkaus ja suurin julmuus ovat liian usein liian
lähellä toisiaan.
Paremmassa maailmassa rakkaudelle on tilaa. Oikeaa ja
hyväksyttävää rakkautta on se, jossa kaikkien on hyvä elää. Rakkaus on elämän
positiivinen voima.