Tunnelma oli korkealla heti aamusta, vaikka sade hiukan
hätyyttelikin.
Sammatin seurakuntatalon pihalle oli kokoontunut joukko
retkeläisiä: Kaija-Liisa, ainakin kaksi Leilaa ja Marja-Leena, Anneli ja
Anneli, Pirkko ja Unto, Aaro ja muutama Marjatta, Helena ja sen mies… ja kaikki muut odottivat toiveikkain mielin yhdessä
aluepappi Raili Rantasen kanssa.
Kun Jomi Iivosen ohjaama bussi saapui, mukanaan
diakoni Tiina Eriksson ja Karjalohjalta tulleet retkeläiset, lähdettiin.
Sammatin ja Karjalohjan alueseurakuntien yhteisenä
retkikohteena 22.8.2016 oli Porvoo.
Kansallisrunoilija Johan Ludvig
Runebergin koti
Johan Ludvig Runeberg (5.2.1804–6.5.1877) oli runoilija,
opettaja ja professori. Hän oli myös pappi, vaikka ei koskaan pappina
toiminutkaan. Runeberg aloitti opintonsa Turun Akatemiassa, samaan aikaan
yhdessä Elias Lönnrotin ja J.V. Snellmanin kanssa.
J.L. Runeberg oli runoilija ja kirjailija. Runo Saarijärven
Paavosta, Maamme-laulu, Vänrikki Stoolin tarinat sekä monet tutut, rakkaat virret
– aina ei edes tule ajatelleeksi, kuinka monet suomalaisuuden lujaan ytimeen kuuluvat
tekstit ovat hänen kirjoittamiaan.
Runebergin kodissa saatiin kosketus runoilijan perheen
elämään. Pietarsaaressa syntynyt Runeberg ehti asua eri puolilla Suomea, ennen
kuin hän vuonna 1837 asettui perheineen Porvooseen. Runeberg oli valittu
Porvoon kimnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin virkaan.
Perhettä jatkuvasti kiusanneet talousongelmat saatiin
hoidettua vuonna 1851, kun Runeberg teki sopimuksen teostensa ruotsinkielisistä
julkaisuoikeuksista ruotsalaisen kustantajansa Alfred Bolinin kanssa. Runoilija,
hänen vaimonsa Frederika ja perheen kuusi poikaa muuttivat uuteen kotiin
Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Talo oli perheen asuntona J.L. Runebergin kuolemaan asti. Kolme vuotta
runoilijan kuoleman jälkeen, vuonna 1880 se avattiin yleisölle. J.L. Runebergin
koti on Suomen vanhin kotimuseo.
Saliin kokoontuneet retkeläiset saivat kuulla kertomuksia
siitä, kuinka Frederika Runeberg huolehti suuresta perheestään ja oli
vieraanvarainen emäntä talossa vieraileville ystäville ja taiteilijoille.
Myöhemmin, kun pojat muuttivat maailmalle, äiti piti näihin yhteyttä, hänen
kerrotaan kirjoittaneen lapsilleen ainakin tuhat kirjettä. Fredrika Runeberg
oli myös kirjailija, joka on julkaissut – alkuaan salanimellä – historiallisia romaaneja.
J.L. Runeberg oli innokas metsämies ja todisteena harrastuksesta
ovat kirjastohuoneen seinällä riippuvat
hienot aseet ja ketunnahat. Runeberg sai metsästysretkellään 1863
aivoverenvuodon ja joutui viettämään elämänsä viimeiset vuodet halvaantuneena.
Runoilijan vuode, ikkunan näkymiä toistava peili ja taidokkain koruompelein
koristettu pyörätuoli ovat esillä, samoin muita henkilökohtaisia esineitä.
Kodin kaikissa huoneissa on huonekasveja – alkuperäisten kasvien pistokkaista kasvatettuja. On kuin isäntäväki olisi hetki sitten poistunut, kodin tunnelma on tallella.
Walter Runebergin veistoskokoelma
Frederika ja Johan Ludwig Runeberg saivat kahdeksan lasta.
Kaksi lapsista, ainoa tytär ja poika, kuolivat pieninä. Perheen kolmas poika,
Walter Magnus (29.12.1838–23.12.1920) oli taiteellisesti lahjakas –
kouluopinnot tuottivat pojalle suuria vaikeuksia ja hädin tuskin hän selviytyi
ylioppilastutkinnosta, mutta taideopinnot alkoivat jo kouluiässä. Walter
Runeberg opiskeli ja työskenteli pitkään Roomassa ja Pariisissa. Suomeen palatessaan
hän oli jo saavuttanut kansainvälistä mainetta.
Runebergin kodin naapurissa oleva Walter Runebergin
veistoskokoelma kertoo tuotteliaasta kuvanveistäjästä ja taiteilijasta. Esillä
on muotokuvia ja klassiseen tyyliin toteutettuja veistoksia.
Monien vaiheiden tuomiokirkko
Lounaan jälkeen käveltiin vanhan kaupungin läpi Porvoon
tuomiokirkkoon. Kirkon historia alkaa jo 1200-luvulta. Kirkko on jäänyt
historiaan 1809 Porvoon valtiopäivien näyttämönä – tällä hetkellä se on yksi
koko maan suosituimmista nähtävyyksistä.
Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Heikki
Hakamies kertoi retkeläisille tuomiokirkon historiasta ja piti hartaushetken.
Lopuksi laulettiin tuttu virsi 490, Runebergin sanoittama Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen
käteni liitän – ruotsinkielinen teksti alkaa sanoin Jag lyfter ögat mot himmelen och knäpper hop mina händer.
Vierailu Brunbergin makeistehtaan myymälään päätti ohjelman.
Mieli täynnä uusia vaikutelmia, kirkon tunnelma eväänä ja pussillinen herkkuja
tuliaisina – olipa mukava taas lähteä kotiin!
Kiitos retkeläisille mukavasta seurasta sekä Tiinalle ja
Railille järjestelyistä!
Lisää tietoa:
J.L. Runebergin elämästä on olemassa runsaasti aineistoa.
Internetissä oleva www.runeberg.net esittelee kansallisrunoilijan elämäntyötä
havainnollisesti.
Walter Runebergin elämäntyöhön voi tutustua mm. intendentti
Lars Nyströmin kirjan Nationalskulptören
Walter Runeberg (Porvoo 2008) avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti