lauantai 22. kesäkuuta 2013

Kuinka ihminen määritellään?



Kuinka ihmistä arvioidaan? Kuinka rajataan ja raamitetaan tuntematon? Onko tuntematon ihminen tyhjä huone, anonyymi ja hahmoton?

Jokainen meistä viestii itsestään jo ennen ensimmäistä sanaa tai elettä. Koko, ihonväri, vaatetus, kohtauspaikka. Ja ennen kuin ensimmäinen repliikki on ymmärretty, tulkitaan äänenväri, tapa liikkua ja se, levittääkö ihminen ympäristöönsä hajua vai tuoksua.

On helppoa määritellä persoonallisuus yhden ominaisuuden perusteella ja tietää varmuudella, että iso korsto on karski käytökseltään, hintelä ujouteen taipuva, hikinen urheiluhullu ja punapukuinen räväkkä rohkelikko. Punnitaan, vertaillaan, yksinkertaistetaan ja oiotaan. Mitä sitä kaikkea tarkemmin selvittämään, olkoon.

Se on sellainen, koska se on sieltä ja siitä ammatista ja sillä on... Se käy usein siellä ja siellä ja onhan sillä pursiseuran paitakin. Urbaanissa maailmassa ihminen on ura, viiteryhmän vaateparsi, koulutus, asema yrityksessä. Ihminen on toiselle askelma kohti parempaa taivasta, suhde, jota voi hyödyntää. Vilpittömästi, omaan piikkiin.

Kun liikutaan siellä, missä sukujen juuret ovat syvällä, tiedetään tarkemmin, millainen joku on. Se sen yhden tytär, poika, serkku tai sisarpuoli. Minkä väristä oli se multa, joka varpaiden väliin tarttui, josta ihminen kasvoi täyteen pituuteensa, juuri sellainen on lopputulos. Ihminen määritellään toisen ihmisen kautta. Suvun, seurapiirin tai muuten vaan vahvemman ja tunnetumman kautta. Kuuluisan, nuhteettomankin miehen jälkeläisen elämäkerta voi olla täynnä kujanjuoksua, pakoon raakaa ja ruoskivaa julkisuutta.

Kun kirjailija kuvaa ihmisen, rooleja onkin kaksi. Tuulitukka ja Pilviparta, Rokka ja Suentassu, Hamlet haamuineen, komisario Köster ja Kollege Heymann… Hahmon luonnetta määrittää paitsi kuvaus tai teot, myös sille kirjoitettu vastapooli, kääntöpuoli tai peili.
Arkisen ihmisen vastapuoli löytyy samojen korvien välistä, toisenlaisesta tilanteesta, mukautumisesta tai joustamisesta. Niin kuin Sezuanin hyvän ihmisen Shen Te ja Shui Ta. Bertolt Brecht osasi kärjistää.

Elämäkerta kirjoitetaan vain harvoista, muistelmat julkaistaan vasta ehtoopuolella. Mitä enemmän niitä tutkii, sitä mielenkiintoisempaa. Ei onneksi aina helppoa.



Ei kommentteja: