Kuinka ihmistä arvioidaan? Kuinka rajataan ja raamitetaan
tuntematon? Onko tuntematon ihminen tyhjä huone, anonyymi ja hahmoton?
Jokainen meistä viestii itsestään jo ennen ensimmäistä sanaa
tai elettä. Koko, ihonväri, vaatetus, kohtauspaikka. Ja ennen kuin ensimmäinen
repliikki on ymmärretty, tulkitaan äänenväri, tapa liikkua ja se, levittääkö
ihminen ympäristöönsä hajua vai tuoksua.
On helppoa määritellä persoonallisuus yhden ominaisuuden
perusteella ja tietää varmuudella, että iso korsto on karski käytökseltään,
hintelä ujouteen taipuva, hikinen urheiluhullu ja punapukuinen räväkkä
rohkelikko. Punnitaan, vertaillaan, yksinkertaistetaan ja oiotaan. Mitä sitä
kaikkea tarkemmin selvittämään, olkoon.
Se on sellainen, koska se on sieltä ja siitä ammatista ja
sillä on... Se käy usein siellä ja siellä ja onhan sillä pursiseuran paitakin. Urbaanissa
maailmassa ihminen on ura, viiteryhmän vaateparsi, koulutus, asema yrityksessä.
Ihminen on toiselle askelma kohti parempaa taivasta, suhde, jota voi hyödyntää.
Vilpittömästi, omaan piikkiin.
Kun liikutaan siellä, missä sukujen juuret ovat syvällä,
tiedetään tarkemmin, millainen joku on. Se sen yhden tytär, poika, serkku tai
sisarpuoli. Minkä väristä oli se multa, joka varpaiden väliin tarttui, josta
ihminen kasvoi täyteen pituuteensa, juuri sellainen on lopputulos. Ihminen
määritellään toisen ihmisen kautta. Suvun, seurapiirin tai muuten vaan
vahvemman ja tunnetumman kautta. Kuuluisan, nuhteettomankin miehen jälkeläisen
elämäkerta voi olla täynnä kujanjuoksua, pakoon raakaa ja ruoskivaa
julkisuutta.
Kun kirjailija kuvaa ihmisen, rooleja onkin kaksi.
Tuulitukka ja Pilviparta, Rokka ja Suentassu, Hamlet haamuineen, komisario
Köster ja Kollege Heymann… Hahmon luonnetta määrittää paitsi kuvaus tai teot,
myös sille kirjoitettu vastapooli, kääntöpuoli tai peili.
Arkisen ihmisen vastapuoli löytyy samojen korvien välistä,
toisenlaisesta tilanteesta, mukautumisesta tai joustamisesta. Niin kuin
Sezuanin hyvän ihmisen Shen Te ja Shui Ta. Bertolt Brecht osasi kärjistää.
Elämäkerta kirjoitetaan vain harvoista, muistelmat
julkaistaan vasta ehtoopuolella. Mitä enemmän niitä tutkii, sitä
mielenkiintoisempaa. Ei onneksi aina helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti