Siinä iässä?

Äkkiä sitä onkin siinä iässä, että haluaa mieluummin paeta palkiseen kuin playalle.

Molemmissa päivettyy, palkisessa pienemmältä alueelta ja epätasaisemmin.

Sitten huomaa olevansa siinä iässä, jossa anorakki on mieluisampi menovaate kuin joustava vartalonmyötäinen stretsi. Kun mukaan pitää saada varahanskat, kamera, aurinkolasikotelo, ensiapusuklaat, lätty- ja mehurahat latukahviota varten, nenäliinat, huulirasva, avaimet, kännykkä ja muuta pientä, ahtaiksi käyvät hiihtopuvun taskut. Niin että kauhtunutta popliinia päälle ja villapipo korville. Jos pakastaa niin vielä lapaset niiden hanskojen suojaksi.

Semmoinenkin ikä on jo koettu, jossa jyrkät mäet ja äkkiväärät pikkukinkamat pelottavat. Tai eihän se mäki vaan se kaatuminen ja oikeastaan eihän se kaatuminenkaan, mutta se, ettei pääse omin konstein pystyyn, ei ainakaan millään lailla sulavasti tai juohevasti tai edes nopeasti. Toisaalta, jos pelkää oman maineen menevän yhdestä mukkauksesta, voi vastineeksi toivoa, että joku oikein nuori ja komea saa lisää mainetta ja kunniaa siitä, että auttaa tädin jalkeille. Tässä iässä on jo varaa antaa ritareille mahdollisuus,  vaikka ei muuhun, niin kiitettäviin sankaritekoihin ainakin.

Tunturissa etikettiin kuuluu tai ainakin vanhoina hyvinä aikoina kuului, että jokaista vastaantulevaa kulkijaa tervehditään. Kun ei koskaan tiedä, kenen apuun pitää seuraavana hetkenä tukeutua, kenelläkään ei ole varaa olla ylpeä. Konetetuilla laduilla, viitoitetuilla reiteillä ja hyvin huolletun reitti- ja taukopaikkaverkoston uumenissa vaaroja kieltämättä on vähemmän vaanimassa ja kännykätkin on keksitty. Niin, ettei se ehkä enää niin elintärkeää tai välttämätöntä ole… Kaunis perinne, joka voi säilyä ihan vaan kauneutensa takia. 

Mutta kun kirjeenvaihtaja Tammerkosken tuntumasta on väärtinä mukana, kaikkia tervehditään, nyökätään tai sanotaankin jotain.

Kun vastaantulija sitten katsoo hämmentyneenä poispäin tai nostaa nenää korkeammalle, me katsomme toisiimme ja sanomme, vaikka ei ehkä aina ääneen: niin, sitä ikäluokkaa.

Ja jos vastaantulija vastaa tervehdykseen ja vaikka vaihtaakin muutaman sanan, me ilahdumme ja katsomme toisiimme ja sanomme, vaikka ei aina ääneen: niin, sitä ikäluokkaa.

Kun on siinä iässä, on nääs varaa.