Ihmemaassa, ihme maassa

Hassun hatruntekijän jäljillä.

Näistä nimistä te kuulette vielä. Nämä sadut te luulette tuntevanne, mutta tunnetteko sittenkään?

Joka on lukenut Grimm-veljesten satuja tietää, että kepeän sadunomaisen pinnan alla piilee syviä, synkkiä virtoja. 

Sadut eivät ole pelkästään lasten huvia varten, niitä ovat kuunnelleet kaikenikäiset. Sadut eivät ole vain viihdettä, niiden avulla on opetettu ja varoitettu. 

Keravan taidemuseo Sinkka sukeltaa satumaailmaan, otsikolla Liisa ihmemaassa. 

Sadunomaisin värein ja korostuksin maalatut ja veistetyt työt ovat kauniita, taidokkaita ja kiehtovia. Taiteilijat - suurin osa nuoria tekijöitä - jättävät näkyvän ja tuntuvan jäljen tajuntaan. 

Emma Ainala on maalari, armoitettu värinkäyttäjä. Hahmot ovat ihania, näin sanoo taiteilija itse esittelytekstissään. Kun hahmoihin ja asetelmiin syventyy, korean pinnan alta nousee esiin ankaria asioita, ahdistusta. Maalarina Emma Ainala on suvereeni, taitava. 

Ilona Cutts maalaa kuin vanhat mestarit, kuvissa on muistumia maailmantaiteesta. Yhdysvalloissa asuva taiteilija ottaa kuvillaan kantaa. Söpöys on pintaa, taidokkaasti maalattua pintaa, merkitykset niiden alla odottamassa löytäjää. 

Merja Haapala on muotoilija ja kuvanveistäjä. Pienet, lasitetusta posliinista tehdyt veistokset ovat esillä museon pohjakerroksessa. Pieniä kuvaelmia tutuista saduista, kuvia, joita on katsottava läheltä, syvennyttävä kuviin kuin iltasatuun. 

Mia Hamari rakentaa kuvansa puusta ja luonnon elementeistä. Puu, sellaisena, kuin se on metsässä kasvanut, muuttuu kuvaksi, paljastaa sisällään asuvan satuhahmon. Mia Hamarin työssä näkyy perinteinen kädentaito, puun osaaminen. Puukon tai taltan jälki on kuin siveltimenveto, kertova, puhuva. Kuvat kertovat metsän satuja, näiden kanssa voisi elää niin kuin metsän sylissä voi viihtyä. 

Kerttu Horilan keramiikkaveistokset ovat muotokuvia, hilpeitä hahmoja, satuolentoja, joskus groteskeja. Eläviksi väritetyt veistokset, kuin pysäytyskuvia. 

Saara Salmi kurkistaa Lewis Carrollin satumaailmaan, Liisa Ihmemaassa on totta niin kuin valokuva on, mutta myös satua. 

Kim Simonssonin käsiala on tuttua, taiteilija on kuuluisa jo maailmallakin. Nailonkuidulla päällystetyt, vihreät veistokset hohtavat, ne kertovat jostakin katastrofin jälkeen syntyneestä maailmasta, lasten vallasta maailmassa, josta aikuiset ovat poistuneet. 

Tommi Toijan työt museon pohjakerroksen tummissa saleissa, valtava Manneken Pis- installaatio ja hurjat veistokset – taidokasta, mutta myös kysymyksiä herättävää. 

Keravan Sinkka-museon näyttely on hienosti rakennettu, jokaiselta taiteilijalta on laaja otos töitä. Mutta vain vuoden loppuun asti, nyt ollaan viime tingassa liikkeellä. Seuraava näyttely on jo lähellä, varmaan hieno sekin, erilainen. 

Liisa Ihmemaassa on ollut suosittu, näyttelyn piti päättyä jo marraskuussa, mutta aukioloaikaa jatkettiin, vuoden loppuun asti. Olette ehkä huomanneet, että olen juuri se, joka kiukuttelee säännöllisesti ja ankarin sanoin, kun joku päivälehti kirjoittaa näyttelystä, joka OLI. 

Nyt syyllistyn itse samaan, anteeksi. En muka ’ehtinyt’ aikaisemmin, nyt tiedän, että jonkun lukijan voi olla vaikea ehtiä, vaikka aihe kiinnostaisikin. Sinkka on lyhyen kävelymatkan päässä Keravan rautatieasemalta, näyttelyn aukioloajat on varmaan hyvä ensin tarkistaa netistä.