Vielä kerran, sanoilla piirrettynä

Vielä yksi huoneentaulu, 

sillä runoilla on aikansa. 

Arjella omansa.

Kesämökin synonyymi on monen mielestä työleiri. Mökkeilyn ytimessä on monen mielestä jatkuva puuhaaminen ja puunaaminen. Kun kesä on ollut kolea, tuuli ja sade lähes päivittäin vieraisilla, reipas tai ainakin kohtuullinen hyötyliikunta saa veren kiertämään ja pitää lämpimänä. Ulkoilua se risusavottakin on, trenkipojan rooliin on hyvä aina välillä sujuttautua.

Tämä huoneentaulu on ulko-oven lähellä. Siitä on hyvä tankata työmotivaatiota. 

 

Sammattilainen Paavo Fredrik Lietzén, Oinoon Paavo (1906-1980) oli originelli herra – tai isäntä. Hänellä oli periaatteensa ja niille hän oli uskollinen, koko elämänsä ajan.

Paavo arvosti perinteitä. Hänen isänsä oli aloittanut murreaineistojen keruun ja poika jatkoi isänsä työtä. Paavo Lietzén vastasi Sanastaja-lehden murrekyselyihin ja hänen keräämiään  sanatietoja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa 4500. Hänen muisteluksensa  Ennevvanhasii Sammati äijii on julkaistu Suomen kansan murrekirjassa. Paavon sotapäiväkirjoista kootun aineiston on karjalohjalainen Tauno Tukkinen julkaissut. Paavolta on säilynyt päiväkirjoja, joita on käytetty mm. pitäjänhistorian aineistossa. Paavo kirjoitti mm. Sammatin suojeluskunnan historian.

Paavo luki paljon ja hänellä oli hyvä yleissivistys. Hän keräsi mittavan kirjaston, lisäksi hän luki kirjaston kirjoja. Jokaisen lukemansa omaan kirjakokoelmaansa kuuluvan niteen viimeiselle sivulle hän piirsi selkeällä käsialalla päivämäärän, milloin oli saanut kirjan luettua. Joissakin kirjoissa päivämääriä on useampia. Kirjojen sisältöä hän saattoi kommentoida, marginaaliin kirjoitetuilla merkinnöillä. 

Paavo suoritti asevelvollisuutensa Uudenmaan Rakuunarykmentissä, Lappeenrannassa ja ratsuväen perinteelle hän oli uskollinen koko elämänsä. Oinoolla oli hevonen, vaikka isäntä ei myöhemmin enää ratsaille noussutkaan. Ratsuväen peruja hänellä oli tallella asepuku – luurankotakki punaisine housuineen. Isänmaallisuus oli Paavo Lietzénin elämän kantavia arvoja. Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniakomentaja oli marsalkka Gustav Mannerheim. 

Nämä lausahdukset on koottu Paavo Lietzénin keräämistä sanonnoista. Ne on julkaistu

Sammattiseuran kustantamassa kokoelmassa Sammattilaisittain. 

Em mää istu, enkä maka, mää leväytän ruumistan.

Ei itä lakat tuulemast enneku 

se sataa, eikä paha ämmä haukkumast 

ennenku se parkuu.

Kyl mää tunnen ne rattaat, sanos piru kotkärryi,

niil saa kantaa ja sysää.

Nousee kun amputtu ja laskee kun tervattu,

sanos trenkipoika aurinkoo.

Simmoist kretaa, kunnei kissa syä, sanos Lenssu viinaa.

Sitä vast seppä pihtei pitää, ettei hän käsiis polta.

Meil o se tapa, et ku sataa, niin annetaa sataa.

Trenkil on vuares kolmek kovaa päivää:

ohrariihi, sikalahti ja lukuset.

Kum miähel om muija, piippu ja pyssy, nii krassaamine ei lopu koskaa.

Herrajjee oli virrempää, aamej ja plottis loppu.

Paavo Lietzénin muistiin merkitsemiä sanontoja.

Mannerheim, ylipäällikkö, kunniapäällikkö.

Tähän päättyy sarja, jossa olen esitellyt sanoilla piirrettyjä kuvia. 
Runot ja pieni sikermä Paavon parhaita ovat tauluina kesäkotini seinällä. 
Kiitos lukijoille.