Juuri näin ei saisi otsikoida: plagioida edesmennyttä
runoilijaa. Anteeksi, mutta en voinut vastustaa kiusausta.
Viidennessä kerroksessa sitä on puiden latvojen tasalla tai
yläpuolella. Voi katsella puiden yli kauas tai seurata, kuinka tilhipalvi
laskeutuu pihapuun latvaoksille. Oksat ovat kuuraiset, talvi on huolellisesti
ripotellut valkoisen peittonsa kaikkialle.
Ennen vanhaan asuttiin entisessä kauppalassa, siinä, josta
oli lainsäädännön muuttuessa tullut virallisesti oikea kaupunki. Kuntamuodon
muutos ei koskaan ollut ulottunut paikalle juurtuneiden asukkaiden sielunelämään.
Kun puhuttiin Kaupungista, tarkoitettiin suurempaa Kaupunkia, jonka kylkeen
kauppala oli teollisuutensa ansiosta kasvanut.
Jos kysyi kauppalan asukkaalta, mikä oli kotipaikan paras
piirre, vastausvaihtoehtoja oli kolme. Vähemmän varakkaat sanoivat: täältä
pääsee neljä kertaa tunnissa onnikalla Kaupunkiin. Varakkaampien mielestä
hienoa oli se, että Kaupunki oli viidentoista kilometrin päässä. Kaikkein rikkaimmat
tai edistyksellisemmät olivat sitä mieltä, että mainiointa oli se, että
moottoritietä pääsi niin nopeasti Kaupunkiin.
Radan varteen muutettuamme kyselin samoja kysymyksiä. Auto
oli muuttunut junaksi. ”Täältä pääsee jopa kuusi kertaa tunnissa Kaupunkiin.” ”Täältä on vain parikymmentä minuuttia
junalla Kaupungin keskustaan.”
Sosioekonomista asemaansa korostivat ne, joiden mielestä parasta oli
parinkymmenen minuutin taksimatkan päässä oleva lentokenttä ja sieltä avautuva
maailma. Kaupunki ei ollut se sama
Kaupunki, mutta asetelma oli. Pieni kaupunki ei ollut kaupunki, Kaupunki oli
toisaalla, tavoiteltu iso Kaupunki.
Kun saman kysymyksen esittää maalla, vastaus on erilainen
eikä yhtä arvattava. ”Täällä on mukava olla.”
”Täällä on rauhallista ja mukavia ihmisiä.” ”Tänne on helppo tulla
olemaan.” Niinpä. Mikä se sellainen paikka oikeasti on, jonka tärkein
vetovoimatekijä on se, että sieltä pääsee helposti pois? Eikö paikkakunnan
paras puoli olekin se, että siellä viihtyy?
Kaupungin ikkunasta näkee enemmän ihmisiä kuin maalla, mutta
jos maalla viimeistään joka toinen on tuttu tai hyvänpäiväntuttu, kaupungissa
eivät persoonat erotu. Pikkutenavat taapertavat kouluun, isommat koltiaiset
lorvehtivat samaan rakennukseen. Aikuisilla on kiire
töihin.
Keskikokoiset koirat ulkoiluttavat tarmokkaasti
henkilökuntaansa, askeltavat edellä ja vetävät isäntää tai emäntää vauhtiin.
Emännät ja isännät ulkoiluttavat niitä koiria, jotka ovat omaksuneet seurailijan
roolin, ne tulevat muutaman askeleen verran perässä, kun ihminen astelee
edellä. Sitten ovat vielä kääpiösnautserit ja muut puolivillit pikkuvilkastukset,
jotka ovat milloin edellä, milloin sivulla tai perässä, riippuen siitä,
millaisia hajuja ja houkutuksia polun varrelle on tupsahdellut.
Koirien sähköpostijärjestelmä
on ikiaikainen ja aina yhtä haukuttavan koukuttava. Pikkuhaukkujan matkanteko
sujuisi mainiosti ilman ihmistäkin, mutta kaupunkioloissa viisainkaan
nelijalkainen ei saa olla vapaana, vaan joutuu noudattamaan ulkoiluttajansa
laatimaa reittisuunnitelmaa.
Illalla omakotialueelle syttyvät katulamput, talvikaudella
niiden tehoa täydentävät valaistut kuuset ja muut valoilmiöt. Jos on
iltamyöhällä katsellut englantilaisia rikossarjoja, näitä bänksejä tai
gentlyjä, voi omakotialueen hiljaisia katuja silmäillessään eläytyä
kauhutunnelmaan ja ajatella, että siellä se uinuu, mummonraiskaajankuja
pettävässä tyvenessään. Eikä vaadi kauhean suurta mielikuvitusta kuvitella
seuraavaa aamua, kun kroonisesti krapulaisen näköinen, nukkavieru komisario
seisoo kiukkuisena tapahtumapaikalla.
Todellisuus on onneksi ihan muuta. Mukavalla pikkukadulla
risteilee korkeintaan lumiaura tai lakaisukone, aamuisen työmatkaliikenteen lomassa.
Illalla, jos on kirkas taivas, iltatähti syttyy pohjoiselle
taivaalle. Sen ohi lentää toisinaan lentokone, valot vilkkuen. Junien
valonauhat liukuvat maiseman laidalla, menossa tai tulossa. Katuvalot ulottuvat
korkealle, yölläkään ei tule täysin pimeää.
Kymmenet tähdet, jotka joka ilta koristavat kotipuiden
latvoja, niitä näkee vain maalla. Maisemalla on voimatekijänsä, kaikkialla.
Hyvää Uutta Vuotta, lukijani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti