Kesäkuun loppu, arkinen aamupäivä. Olen menossa kirjastoon,
vastaan tulee polkupyöräilijä, tuulitakin kaverina on lämmin villainen pipo.
Vaatetus on ajankohtaan nähden poikkeuksellinen, säätilan huomioiden järkevä.
Viima puraisee reippaasti liikkuvaa.
Heinäkuun ensimmäinen. Sauna on lämpiämässä, kohta sytytetään
tulet mökin uuneihin. Järvi on koko päivän vellonut metallinharmaana, taivasta
heijastaen. Tulenteko ulkokeittiössä ei onnistu, keittiön sähköliedellä vesi
kiehuu niin kuin pitääkin. Saunasta uskalletaan sentään uimaan: vesi on
vilpoista, mutta ei niin karhean kylmää kuin toukokuun helteillä. Älypelejä ja
kestävyyslajeja nämä säät.
Sadekausi, kolea kesä. Tähän asti toteutuneet ennustukset
tiedämme, seuraavien päivien säätilasta on olemassa ennusteita joka lähtöön:
koleus jatkuu, helleaalto tulee, sadetta riittää.
Sää on ykkösviihdettä, pukeutumiskysymys, haaste luovalle mielikuvitukselle,
luonteva puheenaihe tuntemattomienkin kesken. Missä kaksi tai kolme kohtaa,
siellä säätä päivitellään ja ennusteita päivitetään. Kaivetaan sadetakit ja
tuulipuvut esiin, kääriydytään goretekseihin Sampojuhlan ajaksi, harrastetaan
extremejuttuja kuten tihkusateen kestämistä. Keksitään tekemistä ja ajankulua,
pidetään sadetta. Suomen kesä taitaa sittenkin olla tekniikkalaji: kuinka selvitä seuraavaan
helteeseen asti!
Meidän ei tarvitse pelätä, että epäonnistunut kesä veisi
leivän pöydästä tai talvivarastot hupenisivat ennen aikojaan. Jos marjasato
näillä pientareilla myöhästyy tai jää niukaksi, tuttu torikauppias onnistuu varmasti
tänäkin suvena hankkimaan kotimaiset, mummojen poimimat mustikat ja puolukat. Reiluakin
reilumpaa kauppaa - saan hyvät marjat ja mummo muutaman euron verran piristystä
elämäänsä. Ja ellei mummokaan marjaa löydä, kaupasta löytyy ruokaa, eksoottisia
herkkuja kotimaisten tilalle ja rinnalle.
Isoisäni sukupolvi koki nälkävuodet, isoisäni esivanhemmat
pienen jääkauden ankeat vuodet. Ajat, jolloin elämä oli epävarmaa ja kiinni
vuodentulosta. Ellei satoa saatu, talven ennuste ei hyvää luvannut. Mikä
silloin piti elämänuskoa yllä? Mihin uskalsi uskoa, mitä saattoi arasti toivoa?
Veikö halla uskon ja unelmat?
Kylmä kesä saa matkailijat liikkeelle, varauskirjat
täyttyvät. Itse olen tehnyt aikamatkoja, etsinyt entistä. Äkkilähtö
vuosisatojen uumeniin – ja lopputulos on sama kuin minkä tahansa chartermatkan
jälkeen: sittenkin sitä on hyvällä puolella elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti