Yksityisyys

Kun tunnistaudun kaupan kassalla ja höylään bonuskorttini, annan kauppiaalle oikeuden tarkastella henkilökohtaisia tietojani. Kauppias saa selville, että olen ostanut neljä jukurttia ja viisi banaania, häkellyttävämmistä hankinnoista puhumattakaan. Seuraava erikoistarjous, jonka saan, koskee synteettisellä banaaniesanssilla maustettua jukurttia. Tai sitten saan banaanimaustekakun reseptin.

Tähän asti olen luottanut siihen, että ei keskinkertaisen kotitalouden keskivertokauppakassiin kovin suuria sensaatioita mahdu. Tietäköön. Ja onhan meillä ennakkotapaus siitä, että bonustietojen avulla saatiin jäljitettyä epäkurantin tuotteen ostajat eikä kenellekään käynyt huonosti. Bonuskortti voi siis tuoda turvallisuutta.

Naamakirjan arkikuvahaaste on leikkiä ja viihdettä. Siitä selviää, kuka on raatanut pihatöissä (minä en), kuka on kuntoillut (minä en), kuka on tehnyt miehen työn (minä en). Pesin kolme koneellista pyykkiä, tuuli kuivaa niitä pihalla.

Eikä pyykin pesemisessä oikeasti kovin isoa haastetta ole, ainakaan vielä. Paitsi, jos päätän pestä mustan talvivillapaidan, mutta olkoon vielä, voi tulla koleat kelit. Ja ketä tämä kaikki muka voisi oikeasti kiinnostaa? Vai puranko tässä kateuttani uutterammille suorittajille?

Elämänsä voi tehdä viiltävän julkiseksi, jos haluaa. Sosiaalinen media on tulvillaan estottomasti pulppuavia simasuita, joille koko ajan tuntuu tapahtuvan. Jos ennen seurattiin juorulehdestä kuninkaallisia, nyt tutkaillaan naapurin naamakirjaa.

Ennen toimistoissa risteili xerologiaksi kutsuttuja aineistoja. Valokopioita hassuista sanaleikeistä, aikuisten kuva-arvoituksia ja muuta mukavaa. Kopiokoneiden käyttö on hiipunut, nyt vanhoja vitsejä klikataan ja jaetaan uudelleen, uudelleen, yhä uudelleen. Eivät ne siitä uusiksi muutu.

Toisen ihmisen yksityisyyttä pitää kunnioittaa. Ei kysellä epäasiallisia eikä tunkeuduta toisen reviirille. Mutta saako sosiaalisen median tuupata täyteen roskapostia? Saako toisen ihmisen hyvässä tarkoituksessa postaamaa aineistoa kutsua roskapostiksi? Onko kanavan täyttäminen epäoleellisella aineistolla yksityisyyden loukkaamista?

On monia tehtäviä, joissa ei voi kertoa, mitä juuri nyt on työn alla.

- Kiitos kysymästä, hyvin töissä menee, kiirettä on pitänyt niin kuin aina näin keväällä, mutta asiasta toiseen, onpas siinä heleät kesäverhot, onko ne ihan uudet?

Muutkin kuin vanhat poliisimiehet ovat opetelleet tiukassa paikassa vaihtamaan puheenaihetta ja keskustelun sävyä. Sosiaalisen median kulttuurissa tämä tarkoittaa sitä, että voi olla mukana, mutta vain harmittoman smalltalkin tasolla.

Ei pidä mennä naamakirjaan, jos ei kestä henkilökohtaisia uteluja.

Ei pidä mennä naamakirjaan, jos ei halua tirkistellä toisten ihmisten elämää.

Samoilla ohjeistuksilla voi sulkea itsensä kokonaan pois maailmasta.

Viisainta on olla liittymättä tai erota, jos ei leikkiä kestä.

Pohdin suhdettani.