Vertaile vaikka itse. Mikä niistä on paras? Etelän kaamos,
joka tekee sateen, joka iskee ikkunoihin niin kuin paloruisku. Etelän pimeä,
josta ei tiedä, onko se märkä vai liukas vai hyytävä vai kaikkia. Pohjoisen
pimeä, joka on sininen ja tekee värit untuvaisiksi. Pohjoisen kaamos, joka voi
olla kylmä, mutta reilulla tavalla.
Käytiin rannassa, katseltiin syksyn kaunista valoa ja
kuunneltiin matkapäivän ratoksi radiota.
Äidinkieli on ihmeellinen ja kaunis. Mutta sitten, kun
ihminen aikuistuu, kieleen tulee vieraita vaikutteita ja sitten tulee semmoisia
sanoja, joita ei ollut mausteena äidinkielen äidinmaidossa. Ja sanojen
taivuttelu, se se on taitolaji, vaatii taiteellisia taipumuksia.
Nyt on sata päivää kisoihin. Sata päivää eikä varmaan enää
yhtään päivää, jolloin eivät eetteriin kaikuisi nuo sykähdyttävät sanaparit:
Olumppialaiset
- Sootshi
Olimpia
- Sootsi
Olumppia
- Shootttsshi
Olumppiakisat
- Shotsi
Olympia
- Sotshi.
Oli Noposella ja Tiilikaisella puolensa. Siihen aikaan ei tosin
ollut touppinkia, kurlinkia, friistailia tai sloupstailia tai muita lajeja
joiden nimi voi maallikolle olla yhtä vaikea sanoa kuin ymmärtääkin. Ja Paavo
saattoi runoilla Kuusamon hongista ja vaikka mistä, mutta aina oikein
äännetyllä suomenkielellä.
Onneksi Squaw Valleyn kisat ovat jo olympiahistoriaa.
Ääntämyksen, ei menestyksen takia. Suomi oli 1960 kuudenneksi paras maa,
Haku-Veikko toi kotiin kaikenvärisiä mitaleita ja Nikke Halonen hopeaa, Äitee
oli naisten viestissä ja pronssille yltivät.
Ennen oli mukava kuunnella radiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti