Katve, siimes, aurinko

Aamun ensimmäinen puu on pinja, hotellin sisäänkäynnin luona. Sakean vihreä. 

Kulkijalle tuovat suojaa fiikukset, jättiläiset, joiden katveessa on helppo levähtää, nauttia varjosta aurinkoisen päivän aikana.

Niityllä, lähellä muinaisia kaivauksia ruoho on vihreää, puiden siimeksessä vielä vihreämpää.

Vanha puu on kohottanut oksansa kohti taivasta, kuin pyyntöön, rukoukseen. Se on nähnyt jo vuosisatoja, niin kuin öljypuun on tapa.

Aurinko hellii kukkia, kypsyttää hedelmät, antaa oliiveille aromit. Päivän kuumimpina tunteina on aika vetäytyä suljettujen verhojen taakse, hämärään.

Uimarannan isäntä avaa ja sulkee päivänvarjoja, ravistelee hiekat aurinkotuoleista, rantakaista herää ja suosion mittarina ovat avatut ja suljetut päivänvarjot. Kulkukauppiaat varmistavat, ettei kukaan jää vaille rantarihkamaa, pyyhkeitä, aurinkolaseja, mekkoja tai rentouttavia hierontapalveluita.

Sisilia tekee hyvää isoäideille. Kun iltataivaalla hohtavat lempeät pastellisävyt, herrat ja rouvat pukeutuvat huolella, asettelevat kampauksensa ja astuvat kaupungin näyttämölle. Käyvät ehkä messussa, viipyvät kirkon liepeillä. 

Pysähtyvät rantakadun muurin ääreen, tervehtivät tuttaviaan, puhuvat maailman asiat kuntoon, suukottavat nuken näköisiksi puettuja pienokaisia, pysähtyvät aperitiiville ja illalliselle. Kulkevat verkkaan, näkemässä ja näyttäytymässä.

Viikonloppuna hotellin naapurissa vietetään hääjuhlaa. Talo on koristeltu, ilmassa tuntuu jännitystä ja juhlaa. Morsian on kaunis, puku valkoinen ja laahus pitkä, sulhanen komea, morsiustyttöset puettu pitsiin ja valkoisiin. 

Morsiamen isä kuljettaa neidon miehelään mustalla autolla, juhlapukuiset sukulaiset ja ystävät parveilevat kuin eksoottiset perhoset kapealla kujalla. Juhla huipentuu kirkossa, jatkuu hääväen kesken jossakin, ohikulkijoilta piilossa.

Seuraavana päivänä vastapäisen talon vanha herra tekee taas kierroksen parvekkeellaan, kastelee huolellisesti jokaisen kukkaruukun. Naapuritalon pieni koira kurkistelee omalta parvekkeeltaan ohikulkijoita ja antaa omat kommenttinsa maailman tilanteisiin ennen kuin vetäytyy parvekekoppiinsa torkuille. Kissakansa suostuu helpommin kuvaan kuin pikkuhaukku. 

Roska-auto tulee joka aamu kuuden aikaan, kolistelee herätykset mutta ei välitä siitä, että matkalainen jatkaa unia. Hotellin keittiössä työt ovat jo alkamassa, ensimmäinen kattaus on aamiainen. Päivän mittaan liikenne vilkastuu, autot keskustelevat torvea töräytellen.

Sisilian viini on täynnä makua ja aromeja, vihannekset, jotka poimitaan tuoreina pöytään ovat herkullisia, ruoka maittavaa. Kulttuuri näkyy ja tuntuu raunioiden keskellä ja kukoistaa ruokapöydässä. Omaa, oman maan ruokaa, ylpeästi tarjolle tuotuna. Pikkukaupungissa ei ole ainoatakaan aasialaista ravintolaa, ei pikaruokakulttuuria, kaikki on omaperäistä, aitoa. Ja kahvi, mustaa ja vahvaa, kuin energiaruiske.

Rantakahvilan soittoniekka pysäköi autonsa lähes keskelle katua, avaa takaluukun ja roudaa yhdenmiehen orkesterin kaikki instrumentit ja kaiuttimet ja vahvistimet paikoilleen, ennen kuin vie auton sivummalle parkkiin. Liikenne sujuu, siinä vierellä. Myöhemmin paikalle lehahtaa tummakutrinen tyttö, laulaja. 

Taivas tummuu, mereen heijastuvat vastarannan valot, korkealla vuorella olevan kaupungin syke.

Samoilla kaduilla sisilialaisten kanssa kulkee matkalaisten  sekalainen massa. 

Resupekat rantasandaaleissaan, nuhjuisissa paidoissaan, shortseissaan, lipsunläpsyn laahustaen… auringon arat japanilaiset, pönäkät pariskunnat, hillityt ja hillittömät aikuiset. 

Elämää, kaikilla mausteilla.