Sata vuotta sitten Suomi oli autonomia, osa Venäjän
keisarikuntaa.
Sata vuotta sitten, kaamoksen kynnyksellä itsenäisyys oli
unelma, mutta lähellä toteutumistaan.
Autonomian viimeisiä vuosia sävyttivät sortokaudet.
Kansalaiselle nykyään itsestään selvinä kuuluvat vapaudet puuttuivat. Sananvapautta
rajoitettiin, isänmaallisten sanomien lähettäminen edellytti luovuutta.
Sortokausien ja jääkäriliikkeen ajalta on peräisin tapa
polttaa kahta kynttilää ikkunalla. Nykyään kynttilät juhlistavat itsenäisyyttä,
silloin ne olivat viesti siitä, että talo oli turvallinen majapaikka isänmaan
asialla liikkuville. Kahden pienen kynttilän valo loisti kauas maassa, jossa öitä
valaisivat vain tähdet ja kuu.
Vaikka kynttilöitä ja erilaisia rasvalamppuja on käytetty
vuosisatojen ajan, suomalaiset tekivät arkisia puhdetöitään päreiden ja muiden
tulien valossa. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoivat kynttilät tulla
yleisempään käyttöön, ensin vain juhlaviin tilaisuuksiin.
Vaatimaton valkoinen kynttilä tuskin oli edullinen valonlähde.
Steariini oli kallista, samoin muut raaka-aineet. Kynttilänvalossa nautittiin
juhla-ateriat, kynttilä loi hohteensa kodin jouluun. Jumalanpalveluksissakin
jouduttiin toisinaan tinkimään kynttilöiden määrästä.
Kaksi valkoista kynttilää on hieno perinne, jolla on
syvällinen sisältö ja historia. Itsenäisyyskynttilöiden moderneille
versioille, siniselle ja valkoiselle värille on helppo löytää perustelu –
kotimaamme omat värit.
Silloin, kun kaksi kynttilää todella merkitsi paljon maamme
tulevaisuudelle, valkoinen oli ainoa mahdollisuus. Muun värisiä ei edes ollut.
Itsenäisyyspäivänä nostetaan lippu kotisalkoon.
Sotainvaliditunnus muistuttaa siitä, että itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.
Illan tullen sytytetään kynttilät, valkoiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti