Mahdollisuus ja ainutlaatuinen tilaisuus

Tänään päätetään Guggenheimista. Toivon, että suomalaiset käyttävät mahdollisuutensa ja lähtevät rohkeasti mukaan maailmanlaajuiseen taidemuseoiden verkostoon. Tämä on tilaisuus, käyttäkää se NYT!  

Guggenheim on brändi, joka tunnetaan kautta maailman. Helsinki ei ole, vaikka ETYKin aikana sitäkin kokeiltiin. Siitäkin on jo aikaa. 

Guggenheimilla on jo nyt ollut stimuloiva vaikutus suomalaiseen kulttuurikeskusteluun. On alettu perätä sitä, miksi meillä ei tehdä omin voimin mitään vastaavaa. Ei siis ole tehty, on vain meuhkattu ja vaadittu. Jos meillä olisi oikeasti kipinää ja aloitekykyä, jotain vastaavaa olisi jo valmiina ja toiminnassa. 

Guggenheimilla on kokemusta näiden projektien rakentamisesta. Uskon, että siitä on hyötyä: me saamme, varmaankin aika lailla ajallaan ja sovituin kustannuksin. 

Minulla on sellainen etiäinen, että Guggenheimista ei tule uutta metrotyömaata tai atomivoimalaa, jos ammattilaiset pääsevät aloittamaan työt. Ikuisuusprojekteja meillä jo on riittämiin, kiitos ei, en halua niitä lisää. 

Suomalaiset designerit kaipaavat tuotteilleen markkinoita ja markkinapaikkoja. He tuntuvat odottavan, että joku niitä naps naps vaan, tulisi, perustaisi ja avaisi. Markkinoisi ja tiedottaisi. Lakaisi lattiat kuntoon...

Vastoin yleistä luuloa hyvä tuote ei myy itse itseään vaan näivettyy mainonnan puutteeseen. Hälyä ja kohinaa on kaikkialla enemmän kuin liikaa, mutta fiksut onnistuvat aina erottumaan. Luulisi designväellä tätäkin kapasiteettia riittävän. Luulisi. 

Tavallisen arkikuluttajan silmiin todellisuus näyttää toisenlaiselta. Tyhjää liiketilaa on hehtaarikaupalla ja kauppakeskuksia joka lähtöön. Muutama vuosi sitten perustettiin isoja, riemunkirjavia ostosparatiiseja pitkin peltoja, meteli ja markkinahumu oli valtaisa. Nyt kauppakeskusten käytävillä on tyhjää, ketjukaupat ovat vallanneet ne tilat, joissa alkuun oli designereita. 

Eikä kaupunkilainen ehkä sittenkään aja kymmentä kilometriä halvan maidon tai kahvitarjoilun perässä, kun läheltäkin saa ja samat ketjut ovat kaikkialla vastassa. 

Jos kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, onko sekin Guggenheimin syy, vai pitäisikö valittajien sittenkin katsoa peiliin? 

Halutaan tapahtumia ja actionia. Lisää fanfaareja ja puuhamaita ja mitä niitä onkaan ollut, eikö aikaisemmista kokemuksista ole todellakaan opittu yhtään mitään? 

Haluan Tuuliviirin paikalle uuden Guggenheimin, joka on ammattitaitoisesti toteutettu ja markkinoitu. Minä haluan museon, jossa uutuudenviehätys riittää vuosikymmeniksi, näillä resursseilla se voi jopa onnistua. 

Mutta haluaisin myös, että suomalainen kulttuuriväki ja designheimo ja muu kansa lopettaisi narinan ja nurinan ja miettisi, millaista tarjontaa Guggenheimin rinnalle voisi perustaa. Ihan omaehtoisesti, yhdessä ja omin voimin. 

Avatkaa designin ja pikkugallerioiden kirjoma, hyvin opastettu reitti Eteläsatamasta Ateneumin kautta Kiasmaan ja HAMiin ja takaisin! Luokaa elämyksiä ja kertokaa niistä. Liittoutukaa Guggenheimin kanssa niin, että yleisö löytää teidätkin. Sillä se, joka tulee yhden taidemuseon takia kaupunkiin, katsastaa kernaasti muutakin mielenkiintoista. 

Mutta tehkää nyt jo se päätös ja lopettakaa ruikuttaminen!

Tekstiin liittyvät kuvat ovat eri vuosilta Taidekeskus Salmelan näyttelyistä. Salmela menestyy, sillä takana on yrittämisen henkeä, luovuutta ja markkinoinnin osaamista. Joka kesä lähden yhä uudelleen katsomaan, mitä ne nyt ovat saaneet aikaan. Ja tietysti, kaiken pontimena on suuri rakkaus taiteeseen. Kulttuurikierros Guggenheim – Mäntyharju?