tiistai 14. maaliskuuta 2023

Juha-kerrasto



Kaikilla viisailla miehillä oli ennen Juha-kerrastoja vaatekaapissa. Juha-kerrastot oli valmistettu beigen värisestä puuvillaneuloksesta. Neulos oli pehmeää, joustavaa, mutta kestävää interlockia.

 

Juha-kerrastoon kuului pitkähihainen paita ja pitkät alushousut, kalsongit. Materiaali kesti hyvin kovakouraistakin pesua.  Kerrastoja jynssättiin pesutuvissa, pyöritettiin pulsaattorikoneissa ja ehtivätpä ne kokea nykyaikaisten pesukoneidenkin tehokkaan käsittelyn. Pulsaattorikoneessa pesty kerrasto huuhdeltiin käsin, siitä puristettiin liiat vedet koneen telojen välissä. Pesutuvassa saattoi olla linko – surra – joka antoi kerrastolle kovia kierroksia ja sai sen kuivemmaksi. Lopuksi kerrasto pääsi pyykkinarulle ja huolellisimmat pyykkärit saattoivat viimeistellä sen mankeloimalla. 

  

Juha-kerrasto oli Nokian Kutomo Oy:n, nykyisen Nanson 1950- ja 60-lukujen hittituote. Niitä myytiin miehille, jotka tekivät kovaa ja hikistä ruumiillista työtä. Niitä myytiin herrasmiehille, joiden työasu oli valkoinen paita. Juha-kerraston väri ei näkynyt ohuemman paidan alta. Juha-kerrasto oli oivallinen, koska asunnot olivat ennen vähän viileämpiä kuin nykyään, työpaikoilla saattoi olla vetoista.

 

Juha-kerrasto varmisti kutomolaisten työllisyyden. Jos tilauksia oli niukasti, tehtiin Juha-kerrastoja varastoon. Kun ilmat syksyllä viilenivät, perheenemännän tarkistivat miesväen vaatevarastot. Kansa vaelsi kauppoihin ja hankki talven varalle lämpimiä kerrastoja. Oli hyvä, että varastot oli täytetty ajoissa. Ensimmäisinä vuosina kerrastojen mainoskasvona taisi olla varastossa työskentelevä komea nuorimies. 

 

Kova käyttö takasi, että aika ja tehokkaat pesut kuluttivat kerrastoja, hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Juha-kerrastoista tuli hyviä matonkuteita: jos katsot tarkasti kutomolaisen kodissa olevaa räsymattoa, saatat huomata ruudullisten kuteiden lomassa beigen sävyisiä raitoja. Ne tasapainottavat käytöstä poistettujen työpaitojen tummia sävyjä ja taittavat vanhojen lakanoiden valkoisuutta. Hyvä palvelija teki vielä matossa viimeisen palveluksensa. 

 


Me muutimme Valkoisesta talosta elokuussa. Isä oli saanut uuden työpaikan, äidin työ Valkoisessa talossa olisi loppunut, minä siirryin keskikoulusta lukioon. Kallen autossa matkattiin kohti uutta, silmissä haikeat kyyneleet. 


Järkisyyt puolsivat muuttoa, sielu harasi vastaan. Äiti oli tarkkana ihmisenä ennen muuttoa käynyt Kutomon Myymälässä ja ostanut kaikilla jäljellä olevilla henkilökuntakortin kupongeilla vaatteita, isällekin kerraston tai pari. 


 

Elämä asettui uomiinsa, vaikka välillä muisteltiin Valkoisen talon aikaa. Kuulimme, että talon asukkaat vaihtuisivat, vaikka tehtaan työ jatkuisi.  

 

Joka joulu olimme saaneet tehtaalta joulupaketin. Muuton jälkeen emme sitä enää odottaneet, mutta posti toi yllätyksen. Vielä kerran, Kutomon joulupaketti! Äidille ja tyttärelle vaaleanpunaista charmeusea, viehkeät yöpaidat. Isä sai, kuinkas muuten, Juha-kerraston. Se oli pakattu pahviseen laatikkoon. 

 

Isä otti lahjansa ilolla vastaan. Hän vei kerrastolaatikon vaatekomeroon, siltä varalta, että tulisi tilanne, joka vaatisi siistin ja puhtaan kerraston käyttämistä. 


Ne vanhemmat, aikaisemmin hankitut hän päätti käyttää ensin työvaatteiden alla loppuun. Kerraston paita oli usein päällä. Saunan jälkeen puettiin puhtaat vaatteet, isä istahti pöydän ääreen, syötiin jotain herkullista, isä oli paitasillaan ja rauhoittui. 

 

 

Aika muuttui. Asunnot alkoivat olla lämpimiä. Helppohoitoiset tekokuidut tulivat interlockin tilalle, hitaammin kuivuva puuvilla ei enää pärjännyt pyykkinarulla uusille keksinnöille, tuli urheilukerrastoja, käteviä ja kevyitä. Isä jäi eläkkeelle, leskeksi, elämä muuttui. 

 

Kun järjestelin vanhempieni kotia isän kuoleman jälkeen, vaatehuoneen hyllyllä tuli vastaan tutun oloinen pahvilaatikko, hiukan reunasta revenneenä. Siellä se Juha-kerrasto oli, käyttämättömänä. Tehtaan jäljiltä kauniisti taiteltuna, pieni tarkistuslipuke mukana. Isä oli varjellut siistiä alusasuaan, eikä sitä tilannetta, jossa sille olisi ollut käyttöä, enää tullut. Toisaalta, nykyaikaiset kerrastot olivat sopineet paremmin kaikkiin tilanteisiin. 


 

Valkoinen talo oli vanhemmilleni hyvä työpaikka. Työtä oli paljon, mutta myös arvostusta ja mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan. Isä oli saanut suorittaa höyrykoneenhoitajan tutkinnon ja opiskella puutarhanhoitoa. 

 

Isä täyttäisi keskiviikkona 15.3. komeat 106 vuotta. 

Onnea sinne pilven reunalle! 

Onko siellä mukavia kerrastoja? 

 




 

Ei kommentteja: