Kaupunki on täynnä aurinkoa, iloa, lasten ääniä.
Puut vihertävät niin kuin ne vain toukokuussa osaavat.
Kesän edetessä värierot tasoittuvat.
Vihreys kypsyy.
Puut ovat jo avanneet lehtensä kohti aurinkoa.
Ilma sinkoilee pikkulintuja, liverrystä, pesäpuuhia.
Pienet puutalot ovat malttaneet mielensä, ovet ovat vielä lukossa.
Museot ja näyttelyt oli suljettu, jotkut kahvilat myyvät pahvimukillisia mukaan, tarjoavat sormin kadulla syötäviä herkkuja, toiset ovat sulkeneet ovensa kaikelta. Asiakkaita olisi, jos.
Kulkija harhailee suljettujen ovien takana, hiljaisten julkisivujen katveessa.
Tuntuuko pakolaisista samalta?
Elämä vaatii etäisyyttä, vaikka sitä onkin vaikea välillä hyväksyä.
Maltan tuskin odottaa normaalin paluuta.
Normaalin tungoksen, ruuhkan, normaalin tapahtumattomuuden ja tavanomaisten rutiinien.
Sen normaalin, johon normaalioloissa normaalisti tuskastun.
Kuvat Tammisaaresta, toukokuussa 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti