keskiviikko 14. elokuuta 2019

Valamo, portti pyhään


Uuden Valamon pääkirkko. 
Ensivaikutelma lämmittää sateenkarvaisen, pilvisen päivän. Pysäköintialueella tulee vastaan vapaaehtoisten joukko, joka ystävällisesti ohjaa auton oikeaan ruutuun. Portilla saamme henkilökohtaiset tervetulotoivotukset, hyvät neuvot ja ohjeet kaupan päälle. 

Suuret kuuset varjostavat tietä, kun kuljemme kohti Uuden Valamon luostarin aluetta. 
Valamo on portti pyhään.

Pyhittäjäisät Sergei ja Herman. Mosaiikki pääkirkon seinässä.
Uusi Valamo Heinävedellä jatkaa Laatokan Valamon lähes tuhatvuotista perinnettä. Valamon saarelle luostarin perustivat joko 1100-luvulla tai todennäköisemmin vasta 1300-luvulla kaksiValamon saarella kilvoitellutta pyhää, Sergei ja Herman Valamolainen. Valamon saari Laatokan järvellä on ollut osa Suomea ja luostari toimi ennen toista maailmansotaa Suomen ortodoksikirkon alaisena. 

Valamon salava, pihapiirin kaunistus. 
Sodan aikana luostari ja sen asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon. Uusi koti löytyi Heinävedeltä, missä Valamon, Petsamon ja Konevitsan luostarien perinne jatkuu. Laatokan Valamo säilyi, useiden vuosien ajan Laatokan saarilla palveltiin maallisia arvoja, perestroikan aikakaudella tapahtui käänne ja Valamo palautui luostariksi. 


Konevitsan Jumalanäiti. 

Valamon pihapiiri kutsuu tutustumaan. Luostarikirkossa valmistaudutaan keskipäivän palvelukseen. Tuohukset palavat, kukka-asetelmia kohennetaan ja uusitaan, matkailijat kiertävät pyhien kuvien äärellä. Konevitsan jumalanäiti, ortodoksien pyhistä kuvista pyhin, katsoo lempeästi ohikulkevia. 



Pyhien vakavat katseet, ajaton hartaus kirkon sisällä saa kulkijan rauhoittumaan, hidastamaan askeltaan. Ikonien kultaiset ja hopeiset taivaat hohtavat valoa pilviseen päivään. 


Perinne on läsnä Valamossa. Huolella haravoidut käytävät johdattavat kohteesta toiseen, tarjolla on ravintoa kulkijan sielulle ja mielelle. 


Luostarin kulttuurikeskuksen yhteyteen avattu museo on nähtävyyksistä kaikkein uusin ja samalla vaikuttavin. Vanhan Valamon esineistöä upeasti esiteltynä, kattavin taustatiedoin. 

Kuopion kirkkomuseo Riisa on näihin asti ollut ainoa ortodoksisen perinteen esittelijä, nyt Valamo on saanut oman aarteistonsa esille. Kokonaisuus, joka on nähtävä. 

Jumalansynnyttäjä, pyhä Bavo Gentiläinen. pyhä Gertrud Nivellesläinen. 
Kulttuurikeskuksessa järjestetään kursseja ja koulutusta. Vierailun aikaan on meneillään ikonitaiteeseen liittyvä ompelukurssi. Opiskelijat työskentelevät keskittyneesti, töiden yksityiskohdat ovat niin pieniä, että apuna pitää olla suurennuslasi ja tehokas valaisin. Käsityö etenee verkkaan, mutta taidokkaasti. 

Kulttuurikeskuksen yhteydessä oleva näyttely on otsikoitu Yhteiset pyhämme jakamattoman kirkon ajalta. Esillä on yli sata ikonia, joihin on kuvattu pyhiä kristikunnan ensimmäisen vuosituhannelta, ajalta ennen kirkkokuntien eroa vuonna 1054.

Vasemmalla Pyhittäjä Florentina Carthaginalainen, keskellä Pyhittäjä Friedesfrida, Oxfordin igumenia, oikealla Pyhä Leander, Sevillan arkkipiispa. 
Pyhä Donnan, Eiggin mrttyyri sekä Pyhä marttyyrikuningas Edwin. 
Kolme Roman paavia, Pyhä Clemens, Pyhä Gregorios Dialogos ja Pyhä marttyyri Sixtus.
Pyhä Brendan, Clonfertin igumeni.
Kaikki näyttelyn ikonit ovat valmistuneet muutaman viime vuoden aikana, tekijöinä on taiteilijoita viidestätoista eri maasta. Kokoelma on ainutlaatuinen. Se kertoo katolisen kirkon pyhistä, joita myös idän ortodoksinen kirkko kunnioittaa, pyhistä, jotka ovat jääneet meille tuntemattomiksi. Samalla näyttely on katsaus ikonitaiteen mahdollisuuksiin ja ulottuvuuksiin: hienoa kirkkotaidetta. Näyttely on avoinna tammikuun alkuun 2020 asti. 

Matkamuistomyymälästä voit ostaa kauniin pääsiäismunan. 
Mikä tekee Valamosta ainutlaatuisen? Kulttuurin ja matkailun taitava yhdistäminen. Taiteen ja pyhän liitto. Kädentaito, joka kunnioittaa ja palvelee. Ystävällisyys, lämpö. 

Luostarin ravintolan, Trapesan ikkuna. 
Kuvat on otettu 30.7.2019. 
Valamon luostarimuseon aarteiden valokuvaaminen on kielletty.

Ei kommentteja: