Eräänä talvena tapahtui niin, että minulla oli työprojekti, jonka takia matkustin junalla Tampereelle ja myöhemmin myös Mikkeliin.
Tampereen matka oli sovittu eikä sitä peruttu tai siirretty, vaikka olikin pakkanen ja lunta tuiskutti valtoimenaan.
Halusin valmistautua sovittuun tapaamiseen ja arvelin, että junien aikataulut eivät siinä myterissä ehkä ihan pidä. Ostin lipun Tikkurilasta Tampereelle, ajatellen, että voisin käyttää matka-ajan papereiden selaamiseen. Ostin lipun junaan, joka olisi perillä melkein tuntia ennen sovittua tapaamista. Ehtisin etsiä paikallisbussin ja ajella rauhassa sovittuun paikkaan kaupungin laidalla.
Pääsin hienosti Keravalta Tikkurilaan. Menin asemalaiturille ja kas, sinne tuli juna, jossa näytti olevan tilaakin. Konduktööri tuli ovelle, tarkasti lippuni ja totesi, ettei sisään ole tulemista.
- Tämä lippu on vasta seuraavaan junaan. Tämä juna on tunnin myöhässä aikataulusta, mutta koska teillä ei ole juuri tähän junaan lippua, joudutte odottamaan seuraavaa.
Ahtauduin asemahallin seisomapaikoille odottamaan. En ollut edes ainoa. Aika-ajoin junaa kuulutettiin ja kansa vaelsi asemalaiturille. Turhaan. Melkein tunnin kuluttua tuli kuulutus, jossa todettiin, että juna on nyt lähtenyt varikolta ja saapuisi oikeasti asemalle.
Olin tunnin myöhässä aikataulustani, mutta ystävällinen tamperelainen taksi vei vauhdikkaasti perille ja myöhästyin vain pari minuuttia. Tapaaminen sujui hyvin.
Paluumatkalla ajattelin taas käyttää Tikkurilan asemaa. Kysyin konduktööriltä, pitäisikö minun maksaa jotain lisää, sillä halusin matkustaa Tikkurilaan asti.
- Te olette menossa Keravalle ja silloin teidän pitää vaihtaa junaa Riihimäellä ja jatkaa paikallisjunalla sieltä.
Totesin, että paikallisjunat ovat olleet koko päivän myöhässä, niitä on peruttu ja vaikka mitä. Odotusaika voisi olla arvaamattoman pitkä. Pikajunalla pääsisin varmasti ja nopeammin lähemmäs Keravaa.
- Ette te niin voi tehdä, kauhistui konduktööri. Teidän pitää vaihtaa Riihimäellä! Kaveri lähti muita loppuja tarkistamaan.
Hetken kuluttua konduktööri tuli uudelleen ja ilmoitti, että jos en vaihda junaa Riihimäellä, niin… Vähän ennen Riihimäkeä hän tuli kolmannen kerran muistuttamaan asiasta.
Mietin, olisiko veeärrällä jossain valmiina joukko ronskeja konduktöörejä, jotka vaikka väkisin viskaisivat vastahakoiset mummelit junasta. Ei ollut.
Istuin paikallani Tikkurilaan asti. Yksikään konduktööri ei Riihimäen jälkeen tullut vaunuun ja niin vaihdoin paikallisjunaan, joka toi minut turvallisesti Keravalle. Se juna oli tosin noin tunnin verran myöhässä aikataulustaan, sääolojen takia, mutta kumminkin, kelpasin kyytiin salkkuineni kaikkineni.
Hiukan myöhemmin matkustin Mikkeliin. Tikkurilasta pikajunalla perille asti. Paluulippua ostaessani pyysin piletin, jolla voisin matkustaa Tikkurilaan asti, tarvitsematta vaihtaa Lahdessa paikallisjunaan. Kyyti olisi varmaan hyvää, mutta ylimääräistä odottelua ankealla asemalla olisi tullut paljon. Toiveeni toteutui.
Kun seuraavan kerran olin ostamassa lippuja Mikkeliin, pyysin saada ostaa sellaisen yhdistelmän, jossa ei Lahden vaihtoa ja ylimääräistä odotusta tulisi.
- Mitä, onko joku myynyt teille liput ilman, että siinä on vaihto Lahdessa! Kuka se oli? Ei niin saa tehdä! Tällä välillä kuuluu vaihtaa Lahdessa!
En tiennyt lipunmyyjän nimeä.
Minkä ihmeen takia minä kauniina loppukesän päivänä muistelen näitä muutaman vuoden takaisia talvisia junamatkoja? Kun kaikki junat seisovat eikä yksikään konduktööri ole komentelemassa matkustajia. Lipunmyynti on asemilta loppunut lähes kokonaan.
Taidan olla tyhmä, kelju ja pitkävihainen asiakas.
Ja myönnettäköön, monta kertaa matka on sujunut hyvin.
Mutta nämä edellä kuvatut ovat jääneet mieleen.
