Syksy on täällä. Pieni punainen huutomerkki pihanurmella, varo minua!
Värit vaihtuvat, vihreä pakenee pois, punainen nousee esiin.
Vihreät lehdet sulautuivat vihreään maisemaan, keltainen on huomioväri.
Kesän kukat antavat jo periksi, lehdet varisevat vähitellen.
Vaahtera, vaakunan puu, hohtaa kultaa ja punaista.
Luonto huolehtii pienimmistä, säilöö ruokaa talven varalle.
Vuorenkilpi, kohta kauneimmillaan.
Syksyn kukat katsovat tulijaa oven lähellä.
Viimeinen hehku ennen talvea.
Pihlaja on puulajeista sitkeimpiä. Senkin on luovutettava.
Vaikka vain lehti kerrallaan.
Muistatko vielä, miten pikkupojat heittelivät takiaisia vaatteisiin?
Ne tekevät sitä vieläkin, olen kuullut luotettavalta taholta.
Talo on ollut isäni, veteraanin ja sotainvalidin koti.
Pihapuu kantaa muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti