Syksyisiä päivänrippeitä, sateenharmaata niin, ettei
tupatyökään ilman lamppua luista. Kaamos lähenee, mutta kaamoksen sinistä
lumihämyä saa etelässä vielä pitkään odotella.
Joskus aikaisemmin, kun soitin aamupuhelun, hiljainen ääni
vastasi. On vähän huono aamu, särkyjä taas pitkin yötä, valvotti. En ole oikein
päässyt vauhtiin. Mutta kyllä minä heti aamulla verhot avasin, ettei naapuri
huolestu.
Kaupungissa valo voi olla jopa saastetta, turhaa. Maalla se
on elämän merkki, jota naapurin on lupa tarkata. Kun lamppu syttyy vanhuksen
taloon, elämän puolella ollaan.
Illalla sytytetään lyhtyjä, annetaan liekin loistaa.
Ripustetaan ledit pihapuihin, häädetään harmaus pois.
Nyt voi taas aloittaa valokauden, elämän merkkien ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti