Kulttuuri välittää viestin tulevaisuuteen

Kristikunnan suuri tarina on ajankohtainen. Kärsimys, tuska ja ylösnousemus, kertomus, joka vie synkimmästä tuskasta kirkkaimpaan iloon. Kertomus, jossa on kaikki hyvän draaman ainekset. Tuskaa, mutta myös kaiken voittavaa rakkautta.

Muistan, miten kerran kuuntelin yhdessä äidin kanssa pitkäperjantain kirkonmenoa. Kyyhötin lattialla, mutta en muista miksi. Ehkä se vain oli lapsen tapa. Saarna oli niin pelottava, kuitenkin kuuntelemaan pakottava, etten uskaltanut liikahtaakaan radion luota. Kun aikanaan minun piti kertoa sama kertomus omille lapsilleni, mietin pitkään, miten pukea se sanoiksi. 

Pitkäperjantai oli koruton pyhäpäivä, silloin hiljennyttiin oman väen kesken, kyläreissut jäivät väliin. Pääsiäiskoristeet otettiin ennen esille vasta lauantaina.

Pääsiäistä lempeämpi juhla on joulu. Syntymän ihme on puhdasta rakkautta, viattomien lasten julma kohtalo jää taka-alalle. Juhlapäivät ja niiden viettäminen ovat osa sitä kulttuuriperintöä, jonka avulla lähetämme viestin tulevaisuuteen, lasten ja lastenlasten elämään.

Lapsen kuva maailmasta muodostuu aikuisten kautta. Lapsuuden kulttuuriin kuuluvat paitsi arjen perustaidot myös vuotuisjuhlat, suvivirret ja jouluevankeliumit. Yhteinen tunne, läheisyys ja jatkuvuus. Sisällöt, jotka avautuvat vähitellen ja kasvavat korkoa koko elämän ajan.

Lapsen yleissivistys on toki muutakin. Satuhahmot ja todellisen elämän pellepelottomat pitää tuntea ja olla - ei ehkä katu- mutta kuitenkin piha-uskottava. Opittavaa on paljon enemmän kuin mummin lapsuudessa, myös välineitä ja medioita on enemmän. Enkä tiedä, mikä lopulta kehittää mielikuvitusta ja ajattelua enemmän, niukkuus vai runsaus.

Pieni pojantytär lähestyy sitä ikää, jolloin voidaan yhdessä tutustua kulttuuriin, perinteeseen. Otetaan kuvakirja mummin hyllystä ja katsellaan kuvia, jutellaan. Maltan tuskin odottaa.

Valoisaa pääsiäistä!

Hiljaisuus

Laskiaisesta alkanut paastonaika on päättymässä, pääsiäisen odotus kiteytyy hiljaiseen viikkoon. Kuljetaan kohti kalliota, virittäydytään taitekohtaan.

Hiljainen viikko on nykyihmiselle passioiden ja juhlamusiikin aikaa, mutta yhä useammin tämä jakso sulautuu samaan arkeen kuin vuoden muutkin viikot.

Palmusunnuntain odoteltiin virpojia, mutta tuttuja lapsiperheitä ei ihan lähistöllä asu, eikä oven takana näkynyt noitaväkeä. Kun muistaa, miten monin varoituksen sanoin omia lapsiaan virpomisretkelle saatteli, uskoo ymmärtävänsä. Ihan minkä tahansa tuntemattoman oven taakse ei olisi suonut omien pientensäkään  pelmahtavan. Tällä kertaa meillä maalla oli hiljaista.

Hiljaisen viikon aika on ennen ollut aivan erityistä, uskon ja uskomusten sävyttämää. Vuotuisen ajantiedon ja muiden muistajien mukaan jokaisella päivällä oli oma tehtävänsä, eikä hiljaisella viikolla suinkaan vaivuttu toimettomuuteen, vaikka kovaäänistä menoa vältettiinkin.

Hiljaisia aikoja viettää tälläkin viikolla moni. Eikä tämä viikko edes ole vuoden ainoa hiljainen ja yksinäinen viikko. Kun voimat hiipuvat, kun ystäväpiiri harvenee, kun sielu jää liian monien ovien ja portinvartijoiden taakse, ote elämästä muuttuu hauraaksi ja hiljaisesta viikosta tulee pysyvä olotila. Se, minkä pitäisi antaa voimaa, kuluttaa voimien viimeiset rippeet, alkaa ahdistaa.

Juuri tämän hiljaisuuden tiedostaminen on hiljaisen viikon kipeä ja tärkeä sanoma. Tässä ajassa. Aina. 

Kevät kutsuu, keltaista!

Valo voittaa. Aurinko herättää ajoissa, sielu virkistyy, aamuista tulee helpompia.

Alkaa tehdä mieli keltaista, ihanaa auringonväriä. Vitamiinia silmille ja sielulle. Muutama viikko ja on keltaisen aika.

Maailman ihanin kukka on kevään ensimmäinen leskenlehti, se, jonka lapsi ojentaa äidilleen. Se tuoksuu mullalta ja hikiseltä nyrkiltä eikä mikään parfyymi ole yhtä valloittava. Ensimmäinen leskenlehti saa maljakokseen pienen lasin tai maustepurkin ja pääsee kunniapaikalle.

Puutarhassa aistii keltaisten krookusten vahvan voitonriemun, pikkunarsissien kesyttömän energian ja isompien hillityn charmin. Ensimmäiset ovat usein keltaisia, vai onko se niin, että keltaiset erottuvat ensin?

Tervetuloa, olemme jo odottaneet, vaikka emme edes itse aina ole sitä tienneet. Ripaus reipasta hillittömyyttä harmaanuttujen joukkoon!

Pääsiäisen väri on energinen, voitonriemuinen keltainen.

Pääsiäisen ydintä ovat myös vahvat kontrastit. Kiirastorstain ja  pitkäperjantain tummat sävyt, kun syvä suru vaihtuu iloisiin auringon sävyihin pääsiäisaamuna. Lapsuuden pääsiäispyhinä koristeetkin otettiin esiin vasta sunnuntaina, kun ensin oli vietetty koruton ja hiljainen piinaviikko.

Pian se taas on täällä. Vaikka aamut ovat vielä kirpeän kylmiä, päivällä pakkanen hellittää ja aurinko hellii. Mustaa maata tulee lumen alta yhä enemmän näkyviin ja musta multa antaa meille ensimmäiset kukkansa, keltaiset. Sitten tulevat vihreä ja muut värit.

Eletään kevättä, nautitaan siitä!