Haluaisin ojentaa sinulle

Kevään.

Mutta kevät tulee,

ja me kaikki saamme sen.

Se ei ole lahja eikä saavutus.

Se on, koska se on. Kevät.

Keväällä on sääntönsä,

omat oikkunsa.

Ei se meille siksi tule,

että me tahdomme.

Se tulee, koska se on kevät.

Kevät nostaa tulppaanit

vihreät pienet miekat.

Emme me niitä herätä.

Ne nousevat,

Sillä niiden sieluissa on kevät.

Tule mukaan kevääseen,

vehreään ja keltaiseen.

Se on taas täällä.

Tule sielu avoinna.

Sillä nyt on oikea kevät.

Kevättä, lennossa

Nuhjuinen on puku, lakki

koko talven sama takki

harmaa kuosi hartioilla

vanhan kirkon vartijoilla.

Lentää liitää räpistelee

oksistossa rähistelee

lauma naakkain harmaapäiden

suulaimpien siivekkäiden.

Mielipiteet sinkoilevat

lennossa kun praakailevat

päivittelyt kuulee tienoo

kuka onkin taas niin hienoo.

Naakka muistaa asemansa

arvonsa ja kunniansa

siivet kantaa yläoksiin

ääni maisiin askelluksiin.

Oksallansa istuskellen

naakkapari kinastellen

kevään tuloon perehtyy

voi sitä, jolla askel erehtyy!

Ihmisväki kiireissään

tallaa tiellä, painaa pään

tapuliin ja ylemmäs

liitää naakka, siivekäs.

Mukaan otetaan

Tämä palanen hiljaisuutta.

Tuuli puuni latvuksessa.

Lempeä tähti, joka syttyy myöhään yöllä.

Pakkaa laukkuun myös

Pienen käden kevyt jälki

Se, joka painui ikkunaruutuun,

Kun orava vilisti oksalta toiselle.

Älä missään tapauksessa unohda

Vanhaa kulunutta kirjaa.

Sitä, jossa on kannessa lukee Muistoja.

Vaikka sitä kirjaa ei enää edes ole.

Muistoissa vain.

Ota ne valkoiset,

Vähän jo tuhruiset

Villasukat.

Niissä on tämän lattian kosketus.

Ja ovathan ne lämpöiset.

Illalla.

Ja ota kaikki muut

Tärkeät ja tarpeelliset

Ja välttämättömät

Helposti pestävät

Siliävät

Kyllä sinä sen jo muutenkin tiedät.

Pakkaa tärkeimmät reppuun.

Ihan tavallinen lähtö

Eikä minun sieluni meinaa millään

Päästä kyytiin.

Tarkkailua aurinkolasien takaa

Olen ollut tässä ladulla

jo jonkin aikaa, kuulolla.

Olen tuntematon,

latutarkkailija lahjomaton

nenälläni aurinkolasit

aidot tummat Polaroidit.

Joka suuntaan riittää suksijaa,

jos jonkinmoista kulkijaa.

Montako jäikään asemalle,

Lunta piisaa latupohjan tallaajalle.

Vanha pari vastaan sivakoi,

perinteinen osajako onnen toi,

mies johtaa, nainen toisena

onko järjestys sama myös kotona?

Uniseksiä sarjaa tamineet,

perinteiseen tyyliin tottuneet.

ei ihan viimeisintä mallia,

liekö vallan Hobbyhallia?

Prinssipuoliso pitää perää

Kypsä daami tyylipisteet kerää

Pipoa, lapasta, säärystintä

Sävy sävyyn hihnaa ja mäystintä

Anorakkia huivia tyylillä kantaa

värin poskille ahava antaa.

Vai onko se sittenkin purkista?

En kehtaa tarkemmin tutkia!

Nuoren naisen vassussa vauhtia

Saa isäntä tosissaan saksata suksia

Päällä värikästä softshelliä

Saa harmonia silmiä helliä.

Tyyli tuoreinta on tällä ladulla

Päivitetty tiedolla taidolla.

Ei vielä koiria, tenavia -

eikä muitakaan elämän jarruja -

Entä sitten kun arki tosissaan alkaa,

Jaksavatko vauhdilla yhtäjalkaa?

Liike hiottu, tyyli sulava

Katse tarkka ja ilme vakava.

Ladun ottaa haltuunsa hallava

Susi tunturin, kinkaman tuttava.

Joka päivä tavataan ladulla

On jo alettu ilmoista jutella.

Hikihemmo puuskuttaa mäessä

Hiihti viimeksi kai sotaväessä.

Lähti mukaan kaverin seuraksi

Paksuhemmo kun sukset sai lahjaksi.

Hemmo ja hemmo mustissaan

Farkuissa tuulitakeissaan

Urheina taittaa taivalta,

Kohta vitonen varmaan on takana…

Jo noo mä nyt ajattelin mutta onks tää hei mun juttu sittenkään tä?

Sininen anorakki ja harmaa pipo

Älä ole suotta nipo.

Anna takkisi tuulessa haalistua

Purjeena viimassa pullistua.

Kyllä ladulla käy malli Kajander

Rinteessä, siellä näkyy malli Palander!

Muistoksi

Taivaisiin

Tuuliin ja tähtiin

Vaeltaa vapaana sielu.

Kirkkauteen

Polku vie kotiin

Kepeä uupuneen taival.

Tähtenä loistaa

Ikuinen lempeä valo

Rakkaita muistoja kantaa.

Lahja Somerojan muistoksi