Niksikkäät ja ne muut

Sopivaa kuvaa ei ollut, mutta kevätaurinko on aina ihana! 

Niksien aika on tullut! Kevät on vauhdissa, ensi kuun lopussa häämöttää jo Vappu riemuineen! Kohta kaikki naiset, kokoon ja näköön katsomatta kaivavat kaapistaan sukkahousut ja pukeutuvat niihin.

Sukkahousut ovat maailman niksikkäin vaatekappale. Ei ole sellaista, mitä ei yhdenkoon sukkahousujen avulla voisi tehdä. Niillä korvataan katkennut tuulettimen hihna, lingotaan salaatti, käytetään kirjanmerkkinä, lasten leikkiperuukkina (lettimalli) suodatetaan nesteet, säilytetään paremman pussin puutteessa sipulit, pyydystetään perhoset, askarrellaan näköisnukkeja, tuetaan lonksuvat silmälasit tai tekohampaat, ryöstetään pankki, oksastetaan puut, punotaan mattoja ja kengänpuhdistimia, vain muutamia harvoja esimerkkejä mainitakseni. Joku voisi jopa käyttää yhdenkoon sukkahousuja alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaikka kukaan tosinainen ei tietenkään myönnä pukeutuvansa mihinkään muuhun kuin oikeankokoisiin wolfoordeihin (tuotesijoittelua, sorry siitä).

Keväällä kukoistaa niksologia. Nikselöinti herää talviunestaan ja jokainen muuttuu nuukaksi niksmanniksi. Talven yli talvehtineet niksisukkahousut ovat kaapissa hapettuessaan, perstaantuneet, silmäpakoutuneet ja virttyneet. Kukaan ei tosin koskaan, ikinä, vahingossakaan, säilö epäkelpoja tamineita kaappiinsa. Ei muuta kuin uudet viritykset kehiin – ja jospa niille vanhoille hirvityksille vielä joku hyötykäyttö löytyisi, niksit siis kunniaan?

Mikä onkaan siis ongelma?

Vai niin, et saa naulaa seinään? Kokeilit jo paistinpannuakin. Pinta-alaahan se tarjoaa, laajasti, mutta ei oikein osumatarkkuutta. Ja nämä nykyajan viritykset eivät edes niin kovin painaviakaan ole.

Ratkaisu piilee sukkahousuissa.

Pukeudu naisellisimpiin vermeisiisi ja rimpauta naapurin isännän ovikelloa. Kerro murheesi ja kyllä se siitä. Iloinen vasaranomistaja auttaa mielellään.

Etkö ylety nostamaan perintövaasia kaapin ylimmältä hyllyltä?

Rakensit jo telineenkin kolmesta tuolista ja vanhasta laatikosta, mutta ei. Sitä paitsi telineesi taisi jo huojuakin tuntuvasti…

Onhan sinulla ehjät sukkahousut?

Rimpauta tutun könsikkään ovikelloa, kerro tilanne ja pyydä apua. Voit varmuudeksi hiukan presentoida, miten itse yritit ratkaista tilannetta, mutta vain ihan siveästi.

Kyllä könsikkäillä ulottuvuuksia riittää ja jos vahdit suoritusta tarkasti, saatat saada vaasinkin ehjänä kätösiisi.

Onko säilykepurkki juuttunut kiinni?

En tiedä, olisivatko salihousut vai sukkahousut tässä tilanteessa parempi ratkaisu, mutta pyydä naapurin korstoa auttamaan. Kehu hänen voimiaan ja lihaksiaan ja kas, siinäpä se purkkikin kiertyy auki.

Kuullostaako sovinistiselta? Epäfeministiseltä?  Aivan. 

Joskus on viisaampaa unohtaa kaiken maailman sukkahousuniksit ja pyytää apua vahvemmalta, pitemmältä, taitavammalta.

Kuka nyt vanhoista sukkiksista mattoja jaksaisi virkata, kun illat muuttuvat valoisammiksi ja luonto kutsuu liikkumaan!

Ja pliis, heitä ne vanhat roippeet roskiin.

Kohta on kevät eikä kevätaurinkokaan sentään  mitä tahansa helli.

Kiitos.

Gretchen on menettänyt kasvonsa

Yksi varomaton kädenliike ja Gretchen luiskahti lattialle. Haurastunut guttaperkka ei enää kestänyt, Gretchenin kasvot olivat sekunnissa säpäleinä. Vartalo on edelleen kunnossa, mutta leuan yläpuolella näkyy pelkkää rosoista aukkoa siinä, missä ennen olivat rusoposket ja hohtavan punainen suu, siniset, uneksivanoloiset silmät mekanismeineen ovat irti.

Ei Gretchenin kanssa koskaan oikeasti raatsittu leikkiä. Sininen ruutumekkokin oli pysynyt puhtaana, se ei ollut edes kellastunut niin kuin Brigitten kolttu. Letit taisivat olla hiukan takkuiset, mutta kasvottomanakin Gretchenillä on siisti kampaus.

Gretchen on hyvin säilynyt kuusikymppinen. Pakkasin tyttöparan pehmeään kangaskassiin, pitää ehkä selvittää (joskus), olisiko nukketohtorista apua.

Suurten ikäluokkien lapsuusmuistot ovat ihania, mutta niistä on jäänyt vain vähän materiaa. Leikkikaluja oli muutama – ja osalla niistä ei edes leikitty, kun ulkomaan tuliaisena saatu nukke oli niin hieno ja ylhäinen. Sitä ei voinut ottaa mukaansa puron rantaan, hiekkalaatikolle tai viltille, sen kanssa korkeintaan puhuttiin ulkomaata, leikisti. 

Suurten ikäluokkien lapsuudesta on muutenkin vähän todisteita. Joku satunnainen mustavalkokuva, pätkä lettinauhaa, punaiset muovihelmet.

Älkää kuvitelko, että kierrätys olisi nykyajan keksintö. Ainoastaan fiini sana vanhojen romppeiden uutta käyttämistä varten on keksitty myöhemmin. Meidän äitimme osasivat tehdä vanhasta uutta, kääntää ja entrata, parsia ja paikata. Ja juuri kun luuli, että nyt se kittana mekko näki viimeisen hetkensä, se pakattiin kassiin ja vietiin seuraaville tarvitsijoille. Kumisaappaat,  hiihtohousut, pipolakit, kaikki kiersi jonnekin, mutta kukaan ei älynnyt kutsua normaalia nuukuutta kierrätykseksi.

Nukke voi menettää kasvonsa, aivan yhtä nopeasti kuin ihminenkin. Yksi varomaton sana, ja siinä se oli, räks ja pum, maine ja luottamus. Kasvot jäävät ehjiksi, mutta niiden takana oleva sielu ei enää ole uskottava. Vaikka silmät toimivat, niiden säteilyyn ei halua uskoa.

Gretchen oli koko elämänsä ajan koriste. Ehkä se oli julma kohtalo, sillä sielu ei kasva aikuiseksi, ellei sitä käytetä ja kuluteta, altisteta iloille ja suruille. Jos Gretchen olisi päässyt pihaleikkeihin kunnolla mukaan, millaiseksi sen elämä olisi muodostunut?

Sielun kasvamiseen kuuluu sekin, että elämää voi elää vain yhteen suuntaan, eteenpäin. Oli lähtökohta mikä tahansa. Elämää ei myöskään voi kierrättää.