Vain pari yötä…

Lähellä, onko joulu jo liian lähellä?

Miten kaikki ehditään saada kuntoon?

Tuleeko maailma valmiiksi?

Voiko joulu tulla taloon, kun ei kaikkea ole putsattu?

Saadaanko joulusäätä tänä vuonna lainkaan?

Riittääkö ruoka, kun kaupat ovat pari päivää kiinni?

Joulu on paikallaan.

Eksyneen näköiset isännät kulkevat määrätietoisten emäntiensä jäljissä marketin ruuhkassa, auttavat tyyräämään ostoskärryjä ja latomaan pusseja ja nyssäköitä kasseihin. Kaiken taustalla soi dingelingelingelingeling, kuluneimmat kalutuimmat loppusoinnut.

Jouluruokaa varaa kunnon väki eikä muona lopu, vaikka kaupat olisivat kiinni loppiaiseen asti.

Vielä viimeiset paketit, vielä tölkki kermaa, riittääkö leipä?

Missä on äidin vanha muistilista?

Joulussa on tuttu maku.

Perinteinen jouluruoka antaa paljon anteeksi.

Laatikot ja muu muona kypsyy verkkaan. Ehtii hoitaa muutakin ja tarkistaa tarkistuksen tarkistuksen, että kaikki on varmasti kunnossa.  

Kinkku ei karkaa uunista, vaikka se joutuisi olemaan siellä vähän kauemminkin.

Jouluemäntä kohtaa oman sisäisen Hyacinthinsa viimeistään siinä vaiheessa, kun serviettejä asetellaan. Kohta ne kuitenkin rypistyvät ja joutavat pesuun.

  

Joulu on tavoilleen uskollinen.

Lopussa tulee aina kiire, pieni paniikki, siitä, onko kaikki todellakin...

Ja kaikki kyllä ehditään, on aina ehditty. 

Aattoaamuna, ennen joulurauhaa, kirjakauppaan levisi aavistus konjakin tuoksua ja aromia. Viimetingan sankarit kiiruhtivat ostoksille ja me jouluapulaiset surautimme viimeiset nauharimpsut niiden somisteeksi. Muistan ne päivät parhaiten, silloin jouluruuhka helpotti.

Joulu on tunnelmallista hämärää.

Eletään vuoden pimeintä aikaa.

Eletään kynttilöiden loisteessa ja katsellaan tähtiä.

Kuunnellaan. Hiljaisuutta ja niitä lauluja, jotka tavoittavat sielun.

Keskellä kaikkea tapahtuu ihme.

Sen ihmeen me tunnemme, mutta aina se on yhtä ihana ja onnellinen.

Häikäisevä enkeli lentää maan pinnalle, antaa valon, joka valaisee sydämet, mutta armahtaa pölyiset nurkat.

Joulu tulee sydämeen, askel askeleelta, sillä joulu on sydänten juhla. 

Ihan varmasti.

Sitä ennen vielä muutama paketti pakettiin...

Rakas Joulupukki!

En suinkaan kirjoita Sinulle ensimmäistä kertaa. Kun oikein tarkkaan muistelen, olen varmaan kirjoittanut Sinulle ennen kuin edes oikein osasin kirjoittaakaan. Piirsin kuvat ja äiti kirjoitti, mitä ne tarkoittivat. Nyt olen huomannut, että äidillä pokka piti tosi hyvin, vaikka eihän hän mikään Hyasintti ollutkaan. Kiva äiti, heihei, terkkuja sinne taivaaseen!

Niin että olemme me tuttuja, vaikka viime vuosina en kovin ahkerasti ole kirjoitellutkaan. Ajattelin nyt näin hyvissä ajoin varmistaa, että varmasti tiedät, mitä minä haluan ja toivon. Joulupukille saa kirjoittaa itsekkäästi, kyllä Sinä sen olet jo huomannut. Muille ei näin itsekkäästi saisikaan kirjoittaa.

Lahjoja on mukava avata ja katsoa, kuinka antaja on väkertänyt nauhasta rusettia ja laittanut kortin ja koettanut saada joulupaperin pysymään ehjänä ja sileänä. Minulta ne(kin) temput huonosti onnistuvat ja kiire tulee, aina lopussa.

Mutta ihan oikeasti, hei Pukki. Lukisitko nyt tämän, se on minulle tärkeä juttu. Nämä ovat minun toiveitani. Minun aikuisten oikeita toiveitani.

Minä tahtoisin, että joulu tulisi ajallaan ja rauhallisesti, ettei sorruttaisi hössöttämään. Minä toivon, että muistaisin ajoissa kaikki sinapit ja kermat ja liivatelehdet ja pomeranssin niin, ettei tarvitsisi aattona kolme minuuttia ennen joulurauhan julistamista ryysiä vielä kerran ostoksille.

Minä toivoisin, että perhe söisi niitä jouluruokia, joita osaan valmistaa tai ihan itse kaupasta ostaa. Niissä on kumminkin hommaa ja hoitamista.

Minä toivoisin, että koti pysyisi suhteellisen siistinä – me juuri siivottiin ja luututtiin ja kyllähän täällä vielä imuroida pitää, mutta kumminkin. Samalla toivon, ettei mikään kodinkone tai arkivärkki hajoaisi aatonaattona. Meillä se on aina ollut perinteinen tavaroiden hajoamispäivä, mutta pliis, pliis, ei tänä vuonna. Uusien koneiden hommaaminen on tylsää ja niiden sielunelämään perehtyminen lyhyellä varoitusajalla vielä tylsempää.

Minä toivoisin, ettei kukaan hätäpäissään ostaisi minulle enää yhtään uutta koriste-esinettä tai muistoesinettä tai muuta kaunista turhaa. Niitä on jo ja niissä on jo pölytkin valmiina. Elämä on rajallinen voimavara enkä halua käyttää siitä yhtään ylimääräistä sekuntia pölyjen pyyhkimiseen. Tietty, näkyyhän se meillä, mutta kumminkin. Värvää vaikka mieluummin tälle blogille lukijoita tai kommentoijia.

Jos haluat antaa minulle kirjan, varmista ensin vaivihkaa, että varmasti haluan kirjan. Niitä messuostoksiakin on vielä lukematta, jopa parilta viime vuodelta, jos olen rehellinen. Ei minulta lukeminen ihan heti lopu. Joulukirjan säestyksenä käytetään usein suklaalootaa, mutta onko se nyt niin tarpeen, kun ne entisetkin vielä lymyilevät vyötärönseudulla.

Äläkä osta minulle vaasia tai vatia. Vaaseja on ja vateja, mutta vanhoissakaan vaaseissa ei ole kukkia. Olisiko se nyt niin kiva lukea loppiaisena lehdestä: yksinkertainen mummo oli vaarassa hukkua roinaan. Olisiko? Kysyn vaan. 

Pari tuntia lisää valoisaa päiväaikaa olisi mukava ja pari tuntia enemmän vuorokauteen. Kyllä minä niille käyttöä keksin. Saa olla hämäriäkin tunteja, jos valoisat ovat lopussa. Kun aina illalla huomaa, että hommia jäi iso kasa yli eikä maailma taaskaan tullut valmiiksi.

Jos sinulla on oikein iso paketti, laita se minulle. Siinä voisi olla pari kuutiota tyhjää tilaa. Ihan tavallinen tyhjä tila käy ja käytettykin, kunhan on tyhjää. Minä kyllä osaan sisustaa sen ja se täyttyy alta aikayksikön, vaikka kuinka jarruttelisi. Tyhjä tila olisi tosi mukava yllätys.

 Haluatko antaa jotain oikein henkilökohtaista? Hali, sellainen pitkä ja lämmin jouluhali tekisi hyvää, saa niitä haleja montakin olla. Hyvänmielen haleja. Ei niissä taka-ajatuksia tarvita, mutta lämpimiä ajatuksia saa kyllä olla. Eikä kai kukaan kylmästi ajatteleva edes hoksaa halata.

Isoäitinä ajattelen lapsia ja maailman lapsia. Kun kaikilla lapsilla olisi turvallinen ja hyvä koti, rakastavia, lujia aikuisia turvana ja esimerkkinä ja tukena. Minun ei koskaan ole tarvinnut kotiani hävetä, vaikka se vaatimaton on ollutkin. Samaa toivoisin kaikille maailman lapsille. Niille suloisille nappisilmille ja pörrötukkaisille ja lettipäille ja pisamanenille ja uhmaikäisille ja aroille ja rohkeille. Kaikille lapsille hyvä koti, jossa saa olla lapsi ja toteuttaa omaa lapseuttaan ja kasvaa isoksi.

Lopuksi voisit laittaa kaikkiin kaikkien paketteihin ison annoksen maailmanrauhaa ja kotirauhaa ja katurauhaa ja koulurauhaa ja yleiskäyttöön sopivaa rauhaa. Siitä näyttää olevan pulaa ja sille kyllä olisi käyttöä kaikkialla maailmassa ja kaikkina vuorokauden tai vuoden aikoina. Se olisi ihan kaikkein paras juttu.

Hauskaa joulun aikaa Sinulle, Joulupukki!

Taidat olla vanhin kirjeystäväni ja pitkäaikaisin. Kyllä sinä minut tunnet. Voi hyvin ja pysy terveenä! 

Jouluaamun kirkko

Tumman talviaamun keskellä arka valo kajastaa tapulista. Sisällä lämmin loiste.

Pitää olla ajoissa, sytyttää kynttilä haudalle ja tervehtiä tuttuja.

Ilahduttavan moni on tullut, saadaan penkit täyteen kirkkokansaa.

Jouluaamun kynttilät loistavat kattokruunuissa. Siinä kymmenpiippuisessa, joka on vanhin. Kaksitoistapiippuisessa, jonka köyhä väki lahjoitti. Komeassa, joka on varakkaiden lahja. Kuusihaaraisessa, jonka yksi isäntä antoi yksin.

Silmät eivät ensin tahdo tottua hämärään. Pitää ottaa lasit nenälle. Onneksi koskettavimmat jouluvirret ovat niin tuttuja, ettei tarvitse kirjaan katsoa. 

Kirkon ikkunoitakin on muutamaan otteeseen suurennettu. Että saataisiin valoa ja saataisiin kansa tavaamaan virsikirjojaan. Kalliita lasipeltejä on hankittu, jotta kansa saisi käyttää saamaansa oppia ja oppia lisää. 

Pysyivätkö kaikki edes veisuun rytmissä mukana, kun lukutaito oli heikko? Virsikirja opetti lukemaan ja piti taitoa yllä, ellei hyvin, niin auttavasti.

Näin ne saapuivat ennenkin, pienen kappelin vähäväkiset ja varakkaammat. Istuivat omille paikoilleen ja kuulivat suuren uutisen. Sen, joka koskettaa sydäntä. Sen, joka yhä uudelleen lämmittää sielun.

Kun palvelus päättyy, alkaa olla valoisaa. Maisema on täynnä lumen ja pakkasen kauneutta, pienten tupien ikkunoissa valojen loistetta. Matka joulun maassa jatkuu.