Cuisine noir avec

Rakkaat slow kitchenin ystävät! Enää ei ole trendikästä pelkkä kokkaamisen hitaus ja vaivalloisuus.

Trendikäs ruoanlaitto on nykyään nimeltään cuisine noir.

Suomeksi tämä tarkoittaa nokikokkausta. Se voi olla sekä hidasta, vaivalloista että nokista.

Tänään arkiruokalassa maisteltiin makkaraa Cuisine noir –hengessä. Pikantti savun sivuvivahde, itärannikolla paistetun aromi, ei ihan niin mustaksi olisi tarvinnut.... Avecina luonnon ihailua Wiskipenkillä, ei siis mitään drinkkejä tai hömpsyjä.

Cuisine noir –henkinen kokkailu edellyttää tulisijaa ja klapivarastoa, mieluummin myös pientä varastoa tuohenkäppyröitä, ettei keittäjän ei tarvitse käppyröidä. Tulitikkuja on hyvä varata iso laatikollinen. Vesi voidaan tuoda paikalle muoviämpäreissä, vesijohto on luksusta, mutta sallittua.

Slow kitchenin aikaan käytetty, silloin hieman keskeneräisen oloinen työtasokombinaatio on saanut uutta ilmettä ja maalipintaa. Tiskipöydän vieressä oleva taso on varustettu keraamisilla laatoilla. Kestävät kuumaa, kylmää, kosteaa ja kiukuttelua. Eivät hilseile, kuten maali ennen. Seinämien maalipinta ei ole vielä edes nokeentunut, vaikka se on ollut käytössä jo joitakin päiviä.

Ravintolasali on siivottu. Kuka kumma syö niin epäsiististi, että ruokasalin pöydän alta löytyy yhä uudelleen kuivia koivunlehtiä? Ravintolasalin varusteisiin kuuluu myös lämpömittari, thermometer ulkomaankielellä.

Parasta on hetki aterian jälkeen Wiskipenkillä. Sadepilvet piirittävät niemenkärkeä, mutta kun taivas aukenee, valo yltää pilvien lomasta veden pintaan asti.

Taustamusiikista vastaavat lokit.

Koukuttavaa, kuin kaurapuuro

Koko talvikausi meni aikamatkaillessa. Mielenkiintoinen, erilainen matka, joka vei aikaa ja energiaa, vaikka yöksi pääsikin kotiin. Seikkailu, joka antoi energiaa ja tuuletti ajatuksia. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Kiitos niistä.

Kun saa työn käsistään ja voi hetken huokaista, huokausta seuraa toinen huokaus. Olen tosin ollut paikalla, mutta en suinkaan aina läsnä.

Kuinka pölyisissä nurkissa perhe voikaan elää! Miten ne tällaiseen ovat tyytyneetkin! Ja kuinka koukuttavaa kunnon putsauksen jälkeinen raikas ja puhtoinen elämä onkaan! Vaikka työ sai aivosolut ahkeroimaan, oma arvonsa on silläkin, että voi ahkeroida arkisissa kotiaskareissa. Staubsaugerpilotin, sanoi saksalainen siivoojatyttöä.

Kyllänesittenehkäjopatämänelämänaikanajoskusvieläehtii-mankeloinnit on mankeloitu, muut kotityöt tehty, työpöydän siivous alkamassa, pihamökin imurointia taidan vielä vähän lykätä. Tuulee koleasti, Eurooppapäivän lippu liehuu kunnolla, kuka pienessä mökkerössä tällä kelillä suostuisi yöpymään. Kirjojen lukeminen, ihan vaan lukemisen takia, naistenlehdet, kudin ja telkkari… Ottaisiko ompeluksen esille? Pölyyntyykö puhdas koti siitä?

Kevätkaihonkukka, uskollinen sininen.

  

Koukuttavaa, kuin kaurapuuro. Ihan tavallisen tasainen arki. Siitä saa hyvä ja lempeän olon. Aivan niin kuin kaurapuurosta.

Uusia seikkailuja odotellessa.

Lemmikit, vuokot, kaihonkukat