Pidä huolta pihapolusta

Pidä huolta pihapolusta, älä anna sen nurmettua.

Sillä siinä ovat kaikki entiset askeleet.

Pihan tuttujen kulkijoiden.

Pidä huolta pihapuusta, anna sen tavoittaa taivasta.

Sen oksalla asuvat iltatähdet, kirkkaimmat.

Sen latvassa viihtyy tuttu tuuli.

Pidä huolta tuvasta, joka rakennettiin rakkaudella,

Siinä on monta muistoa ja työtä.

Sillä se, mikä on arvokasta, ei aina ole helppoa.

Sytytän valot ja lyhdyt, tuon valon pihaan.

Niin että hän, joka tänä päivänä monta vuotta sitten

Muutti tähdeksi taivaaseen

Voi nähdä ja muistaa

Niin kuin me muistamme.

Pidä huolta pihapolusta.

Kaikki tärkeä on tässä, lähellä.

Hengitys, toinen hengitys

Tuuli viihtyy puissa. Valo ottaa tilaa, kun lehdet putoavat.

Syksy etsii jälkiään pientareilta.

Avartuu.

Tuulen hengitys, puuskien rytmi, oksien liike ja lehdet, lehdet.

Rungot pysyvät, harmaanutut.

Kahisee.

Maa vetäytyy. Multaisiksi kynnetyt pellot, tuleentuneet ruohonkorret.

Juhla on ohi, kesä ja ruska.

Ei vielä uutta.

Valo laskeutuu maan tasalle. Varjot kasvavat ja valon aika lyhenee.

Tähdet asettuvat iltapuun oksille.

Yö huokaa hiljaa.

Kuuntelen yötä.

Kuuntelen.

Yhä.

Kiitollisena

Kun tulee täyteen, ihanaan ikään

Ei hämmennä kukaan, ei mikään.

Voi vuotensa huoleti unohtaa

Ja tehdä – mitä ikinä huvittaa.

Vapaarouvana lupa on olla vaan –

Tai puuhasta toiseen porhaltaa.

Saat matkaasi lämpimän kiitoksen

Palkkio työstäs, sen tiedän, on vähäinen.

Kukaan Mailaa ei täysin voi korvata

Sydämen lämmöllä soittoihin vastata.

Oli asia tyhmä – tosityhmä – tai järkevä

Maila koskaan ei ollut kärkevä.

Olen aina ihaillut Mailan karismaa

Eikä eläke saa sille loppua tarkoittaa.

Mailan kanssa vielä me tavataan

Eivät ampujat unohda parhaintaan!

Maila Pynnösen eläkekahveilla 30.9.2015 SAL:ssa. 

Kukat ovat arkistokuva, mutta Mailan kukkapöytä oli täynnä värejä ja tuoksuja. 

Pohjoista kansaa

Jättiläisen käsivarsilla

Utuiset pilvet aamulla

Polun päässä sumua

Tumma katve turvana.

Näre tuttu

Naavanuttu

Jäkäläinen

Lähimmäinen.

Puolukoita, mustikoita

Kaarnikoita, juolukoita

Metsän emon antimista

Riittää vielä poimimista.

Polulle sataa

Keltaista kultaa

Syystuulen tuomaa

Talveen on matkalla maa.

Täällä on ihanaa,

Tumma on syysilta täällä.

Täällä on rauhaisaa, 

Ropisee sade tupamme päällä.

Täällä saa nukahtaa

Uupuivat askeleet tunturin tiellä

Huominen odottaa

Sinisen taivaan takana siellä.

Oksat harmaat syksypuiden

Uhmaa täynnä tuulen kohtaa

Sammalpeite suojanansa.

Päivät pitkät talven kuiden

Valkoisena maa kun hohtaa

Puu saa puvun, kauneimpansa.

Elämänviivat,

Sammaleen syli.

Polkusi löydä,

Uskalla yli.

Valossa

Vaimot kumarat mustine silkkeineen

Kulkevat pyhisin palvelukseen

Sanan saavat ja siunauksen

Taivaan valon, sen kirkkauden.

Harmaa sarka ja puhdas aivina

Sana rukiinen elämän turvana

Valo ikuinen sielua koskettaa

Lohtua, armoa heijastaa.

Puhe nöyrä on hiljaisten sydänten

Rukous tuttu ja yhteinen

Taivaan korkeuden saavuttaa

Valo lempeä sielua vahvistaa.

Muisto kulkee maailmaan entiseen

Se kantaa yhä, vie huomiseen

Saat sieluusi ikuisen säkeneen

Läpi aikojen, sielujen loistaneen.

Aamu

Ulapan viileä, karhea kosketus.

Ihoa polttaa kuin etäinen muisto.

Tarvitsen paljon ja sittenkin hiukan.

Valoa, tuulta, kimmellyksen.

Pilvien peiliin hetki, nopea piirtyy.

Luominen alkaa uudelleen.