Kirjastotalolla on sammattilaisten ja Sammattiin sitoutuneiden vahva tuki

 Sammattilaiset puolustivat kirjastoaan

 

Sammatin kirjasto toimii vuonna 1867 valmistuneessa kansakoulurakennuksessa. 

Elias Lönnrot perusti kirjaston vuonna 1863, mutta aluksi kirjat olivat kanttori Petteri Wahlstedtin asunnossa. Myöhemmin kirjasto siirrettiin kansakoululle. 

 

Kuntakokous päätti 1866 rakentaa koulutalon, jonka mitat olivat pituus 21 ja leveys 14 kyynärää. Talot toimittivat hirret ja pystyttivät ulkonurkat. Työ jaettiin tarkkaan sammattilaisten kylien ja talojen kesken. Sisätilojen ja kuistin rakentamisesta antoi parhaan tarjouksen K. K. Sylvander. Koulu valmistui 1867. 

Talo täynnä historiaa 

 

Koulutalo on tärkeä rakennus, joka pian osoitti tarpeellisuutensa, vuonna 1873 valmistui laajennus.  Lapset saivat oppia, kunnanisät pitivät kokouksiaan, laajennusosassa oli asunto opettajalle. 

 

Kun Sammatin kirkkoa 1879 korjattiin, jumalanpalvelukset pidettiin koulun tiloissa. Vuonna 1883, kun Elias Lönnrotin lahjoittama alttaritaulu tuotiin Sammatin kirkkoon, suurmies oli isäntien kanssa kirkossa seuraamassa taideteoksen sijoittamista paikalleen. Tapahtuman jälkeen vietettiin juhlatilaisuus koululla, myös Elias Lönnrot osallistui siihen. 

 

Uusi kansakoulu valmistui Kiikalantien varteen vuonna 1955 ja vanhasta Lönnrotin koulusta luovuttiin vähitellen. Koulutalosta tuli kirjasto, toimiva tila kylän keskustassa.  

Vanha koulutalo on ollut monen sammattilaisen päättäjän opinahjo, taloon liittyy paljon historiaa. 

Sammatin kirjaston alkusolu, Lönnrotin lahjoittamat kirjat, on talletettu kirjaston Lönnrot-saliin, muistokirjaston kaappiin. Hienosti luetteloitu ja talletettu kokoelma. 

Elias aloitti, me jatkamme! 

 

Sammatin kirjasto on tärkeä kohtauspaikka sammattilaisille.  Kirjoja lainoina ja kaukolainoina, päivälehtiä, aikakauslehtiä, tietokone, jolla voi hoitaa omia asioitaan, kopiokone... palveluja kaiken ikäisille. 

 

Kirjaston Lönnrot-sali on tunnelmallinen, kodikas kokoontumistila. Siellä tapaavat Marttojen neulepiiriläiset, lautapelien harrastajat, yhdistysten hallitukset ja muut. Lönnrot-sali toimii Lönnrotin hengessä, maksuttomasti, kaikille avoimena. 

 

Sammatin vapaa-ajan asukkaille kirjaston palvelut ovat tärkeät. Vanha koulutalo on osa kirkonkylän idylliä, aito nähtävyys ja osoitus alueen elinvoimaisuudesta. 

Kirjasto ei ole säästökohde! 

 

Lohjan kulttuurilautakunta on julkaissut suunnitelman Sammatin koulun ja kirjaston käytöstä. Siinä ehdotetaan, että kirjasto siirtyisi koulun tiloihin ja historiallisen koulurakennuksen käyttötarkoitus voisi muuttua. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty.  

 

Miten kirjaston siirto koulun tiloihin onnistuisi?  Löytyykö sieltä yhtä hyvät tilat ja mahdollisuudet toimia kuin nykyisessä tilassa?  Lainaajien voi olla vaikeampi löytää perille ja silloin lainausten määrä vähenisi. Sammatti menettäisi yhden elinvoimatekijöistään.  

 

Sammattilaiset kokoontuivat lauantaina 9.5. kirjaston pihalle ja kirjaston tiloihin osoittamaan mieltään kirjaston puolesta. Paikalla oli yli sata mielenosoittajaa, kaikista väestöryhmistä. Sammatin asukkaita, vapaa-ajan asukkaita, ikäihmisiä, nuoria perheitä lapsineen – koko Sammatti oli hyvin edustettuna. 

 

Mielenosoittajien plakaateissa korostui sammattilaisten huoli kirjaston tulevaisuudesta.  Arvokkaat muistot Elias Lönnrotin elämäntyöstä menetetään, jos koulu- ja kirjastorakennuksesta on luovuttava. Historiallinen koulu- ja kirjastorakennus toimii hyvin, sitä on jatkuvasti kohennettu – viimeksi korjattiin kattoa ja rakennettiin esteettömät kulkuväylät oville. 

 

Kirjaston puolustajat tiivistivät viestinsä ytimekkäästi: 

NÄPIT IRTI SAMMATIN KIRJASTOSTA! 

Missä olet, meidän aikamme Lönnrot?

Paikkarin torpan pihapiiriä Vappuna 2025 

Missä olet, meidän aikamme Lönnrot? 

 

1800-luvun puolivälissä Sammatin köyhä kappeli oli vaarassa.  

Elias Lönnrot tarttui toimeen ja kappeli pelastettiin, kansanmiehet lukivat saarnoja ja kuulutuksia. Samaan aikaan professori kirjoitti uusia, suomenkielisiä virsiä. 

Sammattiin perustettiin Lönnrotin aloitteesta kirjasto ja kansakoulu, myöhemmin myös emännyyskoulu. 

Terveysasemaa ei ollut, mutta professori auttoi sairastuneita ja valisti kansaa selviytymään katovuosien kurimuksessa. Pyyteettömästi, parhaansa tehden. 

Postin kulkua tehostettiin, sillä se oli myös professorin työn edellytys. 

 

Uhkakuvat ovat palanneet. Yhä synkempinä. 

Sammatti on menettänyt terveysaseman palvelut.  Terveysaseman taloa eivät sammattilaiset saa käyttää toivomallaan tavalla, vaikka he ovat sen itse rahoittaneet ja rakentaneet. 

Koululaisia häädetään Nummelle ja historiallinen, arvokas kirjastorakennus toimintoineen on uhanalainen.

Sammatin kulttuuriseurakunta saa kärsiä Lohjan seurakunnan talousvaikeuksista. 

Kun maailmalla soditaan ja tuhotaan kulttuureja, kun pelko hiipii sydämiin, onko seurakunnan tärkein tehtävä todellakin näivettää alueseurakuntien toimintaa ja yhteisöllisyyttä? 

 

Lohjan päättäjät päättävät asioista, joista eivät tunnu mitään tietävän. 

Harvoin tapaa sellaisen vastuunkantajan, joka oikeasti edes tietää, missä professori Lönnrotin arvokasta henkistä perintöä vaalitaan ja miten.   

Osaavatko he edes arvostaa paikallista kulttuuria? 

Vapun aattona Sammatin osakunta, johon kaikki sammattilaiset ja  
Sammattiin sitoutuneet kuuluvat, lakittaa Elias Lönnrotin patsaan
Paikkarin torpan pihapiirissä.  30.4. kello 18.00  
Sinullakin on tilaisuus tulla osoittamaan kunnioitustasi! 
TERVETULOA! 

Kapea, kaunainen, kateellinen

Jos vaalitaistelun tavoite on provosoida ja kärjistää, siinä on totisesti onnistuttu. Kulttuuriväki on takajaloillaan yhden puoluejohtajan yhdestä repliikistä. Eikä syyttä. 

 

Poliitikon pitää nähdä kokonaisuuksia, pohtia pitemmälle eikä vain katsella omia varpaitaan. Kapea, kaunainen katsanto on tietysti terävä… mistä näitä ankeuttajia tulee, kun tavoitteena kuitenkin lienee tulevaisuuden rakentaminen?

 

Mitä kulttuuri on? Se on elämänvoima, laaja ja lavea. 

Meillä on runsas kirjo kulttuuria, on ruokakulttuuri, tapakulttuuri, pukeutumiskulttuuri, kanssakäymisen kulttuuri, käytöstavat. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide, teatteri, tanssi – huipulla ooppera, joka yhdistää musiikin, kuvan ja sanat.  

 

Kulttuuri on pyramidi. Sen juuret ovat kotikasvatuksessa, kohteliaisuudessa, toisten huomioon ottamisessa. Se versoo virikkeistä, ensimmäisistä sanoista, lauluista, paperille raapustetuista viivoista.  Kulttuuri kasvaa ihmisen mukana, koko elämän ajan. 

 

Uskon yhä, että kulttuurin merkitys on aina ymmärretty. Kristillinen kirkko on osa kansan kulttuuria, se on vahvistanut lukutaitoa ennen koululaitoksen alkua, kirkoissa on soinut musiikki ja kirkoissa on aina ollut arvossaan kädentaito ja taide. 

Vappuaattona 2023 Sammatissa. 

 

Kulttuuri on tämän maan itsenäisyyden peruskivi. Ellei suomi olisi kehittynyt sivistyskieleksi, jolla voidaan tehdä tiedettä ja taidetta, ellei suomalaisen kansan oman kielellisen perinteen arvoa olisi tajuttu, elleivät kultakauden taiteilijat olisi avanneet ikkunoita Eurooppaan, meillä ei olisi ollut rakennuspuita kansalliselle identiteetille. Kulttuuri antoi sitä päättäväisyyttä, jonka voimalla ponnistimme itsenäisyyteen. 

Kulttuuria puolustamalla puolustamme omaa hyvinvointiamme ja arvokkaita elämänarvoja. 

 

Kiitos kulttuurin ja pitkän sivistyksen jatkumon, meillä on poliitikkoja, jotka osaavat ilmaista itseään, loukata kanssakulkijoita, riehua ja rementää pyhien arvojen kaatamiseksi. Ilman suomalaista kulttuuripainotteista koulutusta heillä ei olisi välineitä tähän hölmöilyyn. 

 

Pitäisi varmaan antaa kaikkien kukkien kukkia, sillä luonnon lakien mukaan ne kumminkin aikanaan kuihtuvat, mutta nyt pelataan liian suurilla arvoilla. 

Hyvää on vain se, että kertoivat kantansa jo ennen vaaleja, osataan varoa! 

Muistakaa äänestää! 

Miksi Lohja ei uskalla aikuistua?

Sammattiin sitoutuneena, juuriltani sammattilaisena ja nykyisenä vapaa-ajan asukkaana olen seurannut läheltä, miten Sammatti Lohjan osana pala palalta nujerretaan. 

Kaikesta on taisteltava: kulttuurikohteista, terveyspalveluista, tiestön hoidosta, matkailupalvelujen tukijalasta, Sammatin kievarista. Kuntaliitoksen jälkeinen kuherruskausi on kaukaista historiaa, nyt eletään tylyn jyräämisen aikaa. 

Lohja on kuntaliitosten myötä saanut ainutlaatuista historiallista ja kulttuurista pääomaa. Lohjaan ei ole liitetty kartan valkoisia läiskiä, vaan perinteitä ja kulttuuria täynnä olevia kuntia, todellisia kruununjalokiviä.  Saadun pääoman  arvoa ei osata nähdä eikä sen varaan synny mitään uutta ja elinvoimaista. 

Sammatti on 1900-luvun alussa ollut Elias Lönnrotin kotipitäjä ja pyhiinvaelluskohde, nykypäättäjät eivät näiden perinteiden arvoa näe.  Matkailua ei mielletä mahdollisuudeksi, matkailuteollisuutta ei tueta, vaikka sen avulla saataisiin hyvinvointia ja arvostusta koko Lohjalle. 

Tästä kirjoitin. 23.3.2020 teksti julkaistiin Länsi-Uusimaa -lehdessä. 

Elias Lönnrot taisteli Sammatin puolesta. Lönnrotin asenteelle olisi käyttöä. 

Miksi Lohja ei uskalla aikuistua? 

Lapsuusvuoteni asuin ja kävin koulua Kauppalassa. Kauppala oli kasvanut ja voimistunut kosken ja tehtaan partaalla. 

     Kauppala kasvoi pikkukaupungin mittoihin, mutta kaupunki siitä tuli vasta sen jälkeen, kun olin jo muualla.

Me muutimme Kauppalasta maalle ja koulu jatkui Lohjan kauppalassa. Lohja oli vähän pienempi, ikään kuin kitukasvuisempi kuin lapsuusmaisemani, mutta paljon ylpeämpi ja omapäisempi – kauppala, yhtä kaikki.

     Lohjasta tuli lopulta kaupunki, sitä asemaa se oli aina halunnut. Lohja haali itselleen naapurissa olevia maalaiskuntia, ahnehti maata, mutta kaupungin sielua sillä ei ole.  

Maassa on vain kuntia ja kaupunkeja eikä sillä, miten kunta olemisensa määrittää, ole enää kovin suurta merkitystä. Taajamien liepeille on noussut elementtitaloja, teollisuushalleja, kauppoja ja tukkukauppoja. Samalla muotilla kasattuja harmaita laatikoita, harmaat asfaltoidut parkkipaikat välissä, valkoisella maalatut ruudut perheautoille ja isommille. 

     Jokainen taajama on saman näköinen kuin naapurinsa tai joku toinen. Kaupat ovat samanlaiset ja samat. Kun astut peltihalliin, tiedät, missä järjestyksessä tuotteet ovat, suunnistat helposti ruuviosastolta puutarhapuolelle. Mutta ellet tietäisi, missä olet, et tietäisi, missä olet. 

Lohja elää maaseudusta, joka on sen ympärillä. Maalta tulleet isännät laiduntavat edelleen. Pystyttävät aitojaan ja karsinoitaan niin kuin isät olivat aidanneet laitumia kotipelloilla. Luottavat vanhaan eivätkä hyväksy uutta. 

     Väki oli tottunut katsomaan kaikkea uutta tuttuihin sarkoihinsa juurtuneen isännän silmin. Liian pätevä tai yritteliäs joutaa pois – mutta voihan sille aina ensin näyttää, kuka on kuka ja kuka ei ainakaan ole mitään. 

      Sammattilaiset, karjalohjalaiset ja nummilaiset ovat viime vuosina tulleet tietämään, mitä on olla alamainen. Kauppalan rattaissa jauhautuvat murskaksi toimivat yritykset, paikallinen kulttuuri, tulevaisuudenuskoiset hankkeet, yhteinen yrittelijäisyys ja hyvinvointi. Ei täällä ennenkään ole ollut lupa pärjätä. Tieto kauppalan ylemmyydestä on yhtä lujassa kuin iso kivi peltosarkojen välissä. 

    

Lohja on edelleenkin kauppala. Pieni, sisäänlämpiävä, hiukan kyräilevä, sopivasti kateellinen. Riittävän pieni, jotta kukaan voisi olla toiselle tuntematon, riittävän suuri, että jokaiselle riittää tarpeellinen määrä vertaisiaan. 

     Lohja ei ole aikuistunut tai uskaltanut aikuistua kaupungiksi. 

Onko ihminen kauppaloistaan pääsemättömissä?