Salmela, osa taiteen ja taiteilijuuden tarinaa
Taide on olemassa, jotta me olisimme. Taide on tärkein osa elämää.
Taide kertoo historiaa – tavoilla, joita emme edes aina tule ajatelleeksi.
Ateneumin suurnäyttelyt Gothic Modern ja Rajojen rikkojat ovat jääneet mieleen tapahtumina, joiden viesti ei ole vain taitavan ja taidokkaan työn esittely. Molemmissa näyttelyissä kerrotaan samalla taiteilijuuden tarinaa. Nämä tarinat alkavat 1800-luvulta, mutta niitä on kerrottu jo paljon aikaisemminkin.
 |
| Tanskalainen Bertha Wegman maalasi 1882 sisarensa muotokuvan. Ateneumin Rajojen Rikkojat -näyttelystä. |
Entisajan naiset rikkoivat rajoja antautuessaan taiteelliselle uralle. Naisen tehtäviin ei taide kuulunut, vaikka naisen työ on aina ollut arkisen taiteen tuottamista: kauniit tekstiilit, siisti ja kauniisti sisustettu koti, elämänpiirin kaikkinainen järjestys ovat todellista taidetta nekin.
Naiseuden arkitodellisuus nousee näkyviin 1800-luvun taideteoksissa. Sävyisä neito huolehtii vanhemmistaan, nuori vaimo miehestään, äiti imettää lastaan. Naisen työ on käden työtä ja sitä tehdään lähes tauotta. Nainen ompelee, keskittynyt työ pistojen parissa sujuu samalla, kun nainen on taiteilijan mallina.
Pieni tyttö neuloo kulkiessaan, kantaa käsissään kudinta, nostaa hetkeksi kuuliaisen katseensa työstä, kun taiteilija sitä pyytää.
 |
| Saksalainen Minna Heeren ja kutova tyttö, 1854 |
Rajojen rikkojat olivat kaikki naisia ja se oli sensaatio. Taiteelle omistautuneet naiset kokivat ankariakin kohtaloita, lahjakkuus ei taannut varallisuutta eikä ehkä aina arvostettua asemaa. Taiteilijat uhmasivat aikaansa ja ajan käsityksiä naisen asemasta. Rautatieverkon kehittyminen helpotti liikkumista, vaikka matkanteko oli vielä verkkaista. Muoti edellytti työläiden korsettien ja vannehameiden käyttöä, myöhemmin tapakulttuuria alettiin uhmata, onneksi.
Olisin halunnut tavata heidät, mutta olisinko osannut kysyä oikeita kysymyksiä?
 |
| Fanny Churberg on tunnetuimpia kultakauden taiteilijoita. |
Naisen – varakkaan tai varattoman – tie taideopintoihin oli hankala. Yliopisto tarjosi opetusta vain miehille, naisten oli turvauduttava yksityisiin oppilaitoksiin, esimerkiksi Adolf von Beckerin perustamaan Becker-akatemiaan tai Turun piirustuskoulussa opettaneen Robert Wilhelm Ekmanin opetukseen.
Düsseldorfin, Pariisin ja muiden metropolien taidekoulut hyväksyivät naisia oppilaikseen, mutta naisten opintiellä oli sielläkin esteitä, korkeampia lukukausimaksuja ja muita rajoituksia. Tarvittiin tukijoita, oli oltava rohkea.
Taiteilijan toimeentulo tuskin on nykyäänkään ruhtinaallista, mutta 1800-luvulla avioliitto saattoi hankaloittaa etenemistä tai jopa lopettaa taiteilijanuran.
 |
| Aleksandra Frosterus-Såltin 1837-1916. Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelystä. |
Sisukkaita poikkeuksiakin on. Aleksandra Frosterus-Såltin jäi nuorena leskeksi. Kolmen lapsen yksinhuoltaja selviytyi, uransa aikana hän maalasi 68 alttaritaulua ja toimi kuvittajana. Toinen menestyjä on ollut Venny Soldan-Brofelt, maalari ja uuttera kuvittaja.
Nainen, taiteen keskiössä Salmelassa
Kesän parhaita merkkejä on Taidekeskus Salmelan näyttelyiden avautuminen. Kesäkuun alusta elokuun ensimmäisille viikoille riittää Mäntyharjun vanhassa pitäjätalossa ja sen lähellä olevissa rakennuksissa nähtävää ja koettavaa.
Joka vuosi uudistuva näyttely kokoaa yleisöä, ajankohtainen ja uusi taide kiinnostaa. Kulunut kesä on ollut huikea menestys, osoitus siitä, että Salmelan konsepti toimii. Rautaista osaamista, hyviä tuotteita ja miellyttävä, hyvin hoidettu miljöö, jossa viihtyy. Konsertteja, esiintyjiä, taidetta!
 |
| Särestön mestarin maisemaa: värit, puut, porot, kuun sirppi... |
Salmelan tämän kesän näyttely kunnioittaa Pohjoisen mestarin, Reidar Särestöniemen satavuotismuistoa, teoksia on myös Vuohijärven näyttelytilassa. Mukana ovat Kauko Kortelainen, kiven veistäjä, Tapani Mikkonen sekä Unto Koistinen, herkin viivoin piirrettyjen naiskuvien mestari.
 |
| Tapani Mikkosen akvarelli. |
On aina yhtä hyvä palata tuttuihin värimaailmoihin, joissa pohjoinen valo saa luonnon hehkumaan. Särestön polku Ounasjoen rantapenkereellä vei unohtumattomiin elämyksiin. Pihapiirin kaltiot, metsien syli, tunturien vuodenajat ja valo, kaikki oli kuvissa ja on yhä, vaikka mestari ja hänen perinteelleen omistautunut Anton-veli ovat jo poissa. Muistot muuttuvat eläviksi gallerian sivuilla.
Reidar Särestöniemi on saanut rinnalleen Nina Ternon veistokset, upeat eläinhahmot. Salmelan näyttelyissä Nina Ternon töillä on vakiintunut asema – veistokset ja piirrokset ovat klassikoita.
Nina Ternon harmaa kissa on niin elävä, että sen melkein kuulee kehräävän. Kissan katse suuntautuu tiukasti näyttelyvieraisiin: oikea kissa tutkisi ikkunasta avautuvaa maisemaa ja sen kulkijoita. Toisaalla näyttelyssä on Anne Kauppilan kodikkaita veistoksia.
 |
| Nina Ternon kissa tutkii näyttelyvieraita, pihalla on Ternon hevospatsas. |
Salmelan näyttelyn kiinnostavimmasta annista vastaa viisitoista osaavaa tekijää, taiteilijoita ja naisia. Näitä tekijöitä ei todellakaan pidä niputtaa naistaiteilijoiksi, onneksi naiseus ei enää merkitse erityistä huomioarvoa. Kaikki ovat taitavia tekijöitä, jokaisella oma yksilöllinen käsialansa. Uusia, raikkaita puheenvuoroja ja lujaa otetta.
Salmelan näyttelyssä jokaiselta taiteilijalta on useita töitä. Töiden kirjo takaa, että jokaisesta tekijästä pystyy luomaan mielikuvan, tutustumaan hyvin. Parhaat palaavat Salmelaan, jolloin jokainen kesä on samalla katsaus siihen, miten persoonallinen ote on kehittynyt.
 |
| Katja Tukiaisen kentaurilla on tutut piirteet. |
Taide on dialogia, sen todistaa Katja Tukiainen. Vaaleanpunaiset, vallattomat tytöt touhuavat juuri niin kuin tyttöjen kuuluukin, elämässä, joka vielä on ihanasti sadun ja toden rajalla.
Vaaleanpunaiset tytöt ovat perehtyneet maalausten historiaan: Reidar Särestöniemi on muuttunut kentauriksi, jonka selkään tytöt nousevat, vauhdista nauttimaan. Albert Edelfeltin ihana Virginie on pukeutunut uhmakkaaseen pinkkiin, mutta hurmaava hymy on ennallaan.
Jasmin Anoschkinin veistokset käyvät dialogia Katja Tukiaisen maalausten kanssa, sadunomaisuus yhdistää. Materiaalit ovat kovia – en tosin koskettanut veistoksia – keraaminen pinta näyttää ihanan pehmeältä. Malttaisiko lapsi olla silittämättä suloista satuhahmoa?
Taidekeskus Salmelan kesän nuori taiteilija on tänä vuonna Raana Lehtinen, helsinkiläinen. Raana Lehtinen on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa ja Taideyliopistossa. Jokainen työ kertoo pienen tarinan: miten perhe kokoontuu vehreään siimekseen, miten puiden varjoisten lehvien keskellä viihdytään. Porttien takana on salainen puutarha, muistojen koti.
Kia Taegen on Salmelan kävijöille tuttu. Aikanaan kesän nuorena taiteilijana tutuksi tullut Taegen on uskollinen maisemien maalaaja. Ensimmäisten vuosien tarkat ja kauniit kuvat ovat muuttuneet yhä abstraktimmiksi mielentiloiksi. Niiden ääreen pitää pysähtyä ja antaa katseen vaeltaa pintaa syvemmälle, poimia ornamentit ja muodot. Tänä vuonna maisemissa viipyy myös hahmoja, puiden alla liikkuvia kulkijoita.
Kia Taegen on saanut seurakseen Mi Kuopan pronssiveistokset, luonnonhenget.
Essi Peltosen kuvien salaperäiset kasvot ovat täynnä arvoituksia, luomien alla asuvat tunteet ja ajatukset. Suljetut, sulkeutuneet kasvot, ruskeaan ja harmaaseen sävytetty värimaailma, tehosteena kultaa: milloin Essi Peltonen antaa malliensa avata silmänsä?
Satu Laurel maalaa unelmia, utuisia maisemia, pehmeästi toistensa lomaan liukuvia värejä. Samaa kieltä puhuvat Alma Jantusen lasiveistokset. Kuuma lasi tottelee puhaltajan taiteellista näkemystä, muotokieli tuo mieleen kurinalaisesti kasvatetut bonsait.
Alma Jantusen lasiveistokset täydentävät abstraktien maalausten tunnelmaa: siniset, sinivalkoiset lasikukat, kuin bonsait ja lasiin ikuistetut tunnelmat. Alma Jantusen kukat tavoittelevat taivaita, niissä on sinisen puutarhan suloa.
Sophia Ehrnrooth aloittaa luonnosta ja päätyy abstrakteihin maisemiin, luonnon kuviin, siniseen ja avaraan.
Kateryna Yehorova on Ukrainasta, Odessasta kotoisin oleva taiteilija, vuoden nuori taiteilija 2024. Guassimaalauksissaan Kateryna on tavoittanut suomalaisen maiseman oleelliset piirteet, löytänyt herkän kauneuden. Ilo tavata taas, taulujen välityksellä!
 |
| Katerina Yehorova kuvaa suomalaista luontoa todella kauniisti. |
Susanna Snellman kulkee hahmojensa kanssa maailmoissa, joissa tuuli ja luonnonvoimat luovat tunnelmaa. Hurmaavat uutisankat tallovat räpylöihinsä vanhat uutiset, rynnistävät kohti uusia elämyksiä.
Kaiju Haanpään työt ovat harrastelijakraatarin unelmia: tilkut ja pienet kankaanpalat muodostavat kuvia, joiden värejä ja sommittelua ihailee, mutta joiden pinta tekee katsojan hiukan haikeaksi: osaisipa itsekin ommella yhtä hienosti. Kankaan käsittely on todella taidokasta.
Palvelijattaren asunnossa asuu tänä suvena satu. Marja-Liisa Partasen eläinhahmot, tarkkaan piirretyt ovat kuin osa lapsuuden maailmaa, aikuisillekin avautuvaa.
Taidekeskus Salmela ei ole vain kuvien ja veistosten taidetta, taidekeskus puhuttelee kaikkia aisteja.
Tänä suvena osallistuimme upeaan konserttiin. Lohjalainen Alvi’s Dixie Stompers terästettynä New Orleans Stompers -kokoonpanolla soitti kesäisellä lavalla maailman iloisinta musiikkia. Solisteina olivat Pasi Saarelma ja Bianca Morales.
Oli ilo seurata herrojen svengaavaa musisointia, kuunnella ikivihreää dixielandia. Alvi, Kimmo ja Ilkka Leppälä, Robi de Godzinsky, Jukka Järvelä ja kaikki muut ikinuoret! Soittamisen ja elämän riemua!
Salmelan miljöö on ainutlaatuinen, huolella vaalittu, kauniiksi rakennettu ja entisöity, tunnelmallinen. Salmelan henki asuu huvimajoissa, vehreän puiston katveissa, taiteen ja luonnon välisessä dialogissa, uudistuvana ja perinteisenä.
Onnea kesäkauden hyvästä tuloksesta, työllä ja taidolla ansaitusta!
Kuvien amatöörimäinen ote johtuu kirjoittajan taidosta ja pikkukamerasta.
