- Olet sitten sinäkin etiäinen, sanoi tuttava, kun kerroin siirtyneeni freelanceriksi ja jatkavani työntekoa kodin pienimmässä huoneessa. Rekisteröidyllä toiminimellä.
Siihen aikaan etätyö ei vielä ollut tavallista. Se oli joidenkin mielestä jopa jotenkin epäilyttävää. Voiko freelancer kirjoittaa yhtä hyvin, vaikka onkin kotona? Joku oli sitä mieltä, että mieluummin ottaa alihankkijakseen sellaisen firman, jolla on oikea toimisto. Ohi meni, se keikka.
Ja minä tyhmä kun olin luullut, että luova työ tai asiantuntijatyö tapahtuu ensisijaisesti korvien välissä. Mutta oma toiminimi minulla oli, on edelleenkin, paremman tason kirjoituskone, myöhemmin tietokone, rämä polkupyörä, puhelin ja faksi. Niillä aloitettiin. Aika pian hommasin kunnollisen työpöydän, oikean työtuolin ja lukittavan kaapin. Ergonomiaa pitää olla.
Kotona työskenteleminen on ollut monella tavalla hyvä ratkaisu. Aluksi käytettävissä oli oma pieni huone, kun se luovutettiin lasten käyttöön, työpiste siirtyi ensin kodin toiseen nurkkaan, kunnes jonkin ajan kuluttua onnistuttiin hankkimaan työhuone naapuritalosta. Sekin aika oli jonkinlaista kotona työskentelyä, vaikka pihan poikki kulkeva kävelytie olisi yhden ystävän mielestä pitänyt nimetä Raatajanpoluksi. Välillä sitä polkua tuli kulutettua tiuhaan.
Kun lapset aikuistuivat ja alkoivat pärjätä omillaan, oli haikea olo. Niin rauhallista, mutta. Freelancerin elämä ei koskaan ollut äveriästä, mutta lasten kanssa oli helpompaa. Kunnon kansalaisia niistä tuli.
Etätyö sopeutui lähes kivuttomasti perheen muihin aikatauluihin, kun sen halusi sovittaa. Kun lapset olivat leikkikoulussa tai hoidossa, äiti hoiteli asioita kaupungilla, palaveerasi asiakkaiden luona tai puhelimessa. Joskus piti käydä viemässä aineistoja – juna ja ratikka ovat paljon postia nopeampia tapoja, jos jutulla on kiire. Iltapäivällä piti katsoa askelmerkit kuntoon iltaa varten. Illalla, kun soihdut olivat sammuneet ja lastenhuoneista alkoi kuulua tasainen tuhina, alkoi iltavuoro. Kiitos tietotekniikan, kirjoittaminen ei enää vuosiin ole merkinnyt kirjoituskoneen äänekästä rätinää. Työ sujui hiljaisesti.
Ruuhkapäivinä lähellä asuva lasten entinen hoitotäti tuli apuun. Otti lapset luokseen tai tuli meille, lastenvahdiksi.
Kotityöt on hoidettava ja yllättävän usein ne hoituivat. Olen oppinut valmistamaan kaikenlaisia uuniruokia, sellaisia, joita ei koko ajan tarvitse valvoa tai hämmentää. Olen oppinut ajoittamaan työn niin, että ehdin ripustaa pyykkejä, ladata pesukonetta, pyöritellä sämpylöitä, imuroida ja tehdä muuta työtä sinä aikana, jolloin muut oikeissa työpaikoissa istuvat kahvihuoneessa tai norkoilevat tupakalla. Tupakkaa en tosin koskaan ole oppinut polttamaan. Kun aikanaan siirryin toimistoon töihin, huomasin kaipaavani huushollitaukoja. Välillä oli hiljaista ja ihan hyvin olisi ehtinyt vaikka tyhjentää pesukoneen tai silittää pari paitaa.
Mutta myönnettäköön, olen oppinut myös katsomaan pölyisten nurkkien ohi, silitettävien pyykkien pinon yli, sietämään tiskejä. Olen oppinut, ettei pyykinpesua saa koskaan lopettaa, koska ryppyiset vaatteet saa sileiksi ja hätätilassa ryppyisiäkin voi käyttää, likaisilla vaatteilla lapsiperheessä ole mitään käyttöä. Kasvavalla lapsella pitää olla puhdasta päällä, ainakin aamuisin.
Kaikilla perheillä ei vielä tuohon aikaan vielä ollut omaa tietokonetta. Kun kaverit tulivat koulun jälkeen meille – meillä sai joskus pullaa tai sämpylää ja äiti oli kotona – kaikki pikkukaverit olivat yhtäkkiä tietokoneen kimpussa.
- Saako pelata?
- Ei voi pelata, koska koneessa ei ole yhtään peliä.
- Saako koneelle ladata pelin?
- Ei voi, ei sen muisti riitä. (Usko nyt, ettei riitä.)
- Saako kokeilla?
- Ei saa, koska koneella on asiakkaan työ.
- Meidän isälläpäs on hienompi kone, oikee dossi ja minä saan käyttää sitä.
- Onnea sinulle siitä.
- Menkää pojat nyt välillä vaikka ulos leikkimään, siellä on niin jumalansiunaaman kaunis ilmakin!
- Ei me mennä enkä minä edes usko Jumalaan!
Etätyön ongelma ei ole työnteko. Työ tapahtuu kuitenkin aina korvien välissä. Etätyön ongelma ei ole käytetyn työajan seuranta, sillä sitä varten tietokoneissa on ohjelmia tai ainakin seurantajärjestelmän voi itsekin rakentaa. Ainoa todellinen ja rehellinen laskutusperuste on työhön käytetty aika ja vaiva. On asiakkaita, joita voi laskuttaa könttäsummin ja sekin toimii, ainakin pitkässä juoksussa. Työläitä ja helpompia hommia on usein vuorotellen.
Etätyön ongelma ei ole yhteydenpito asiakkaisiin, sillä se alkoi melko pian hoitua pääasiallisesti sähköisin menetelmin, usein kaikkina vuorokaudenaikoina ja äänettömästi. Kysymyksen voi postittaa asiakkaalle illalla ja saada vastauksen ennen seuraavaa työvuoroa.
Etätyön ongelma on työpaikka
Jos työ on esillä vaikkapa olohuoneen nurkassa, se on aina silmissä ja muistuttamassa arjesta. Muutenkin työ saattaa kulkea mukana, vaikka ei haluaisikaan. Kukaan ei halua aina asua työpaikallaan. Erillinen työhuone, suljettavalla ovella varustettu, on taivaan lahja ja järkevä tavoite. Myös etiäisellä saa olla vapaa-aikaa.
Etätyön ongelma on luottamus
Jos työ on kotona esillä, se voi olla alttiina ulkopuolisille katseille. Luottamukselliset aineistot voivat joutua vieraiden näkyviin. Ennen kuin kotiin tulee vieraita, ohjelmassa on ’siivous’ eli vimmattu töiden piilottaminen. Luottamuksellisista jutuista kertominen on yhtä kiellettyä työpaikalla kuin kotona kahvikupin tai viinilasin ääressä.
Sellaisia asiakkaiden aineistoja, joille ei saa tapahtua mitään, pitää tutkia asiakkaan tiloissa tai ottaa mukaan kopioina. Luottamuksen murtuminen ei useinkaan ole tahallista, mutta vaara on oivallettava ja toimittava sen mukaisesti.
Etätyö on hyvä ratkaisu, jos sille on tilaa ja aikaa.
Harrastan sitä vieläkin, välillä jopa nautin siitä.
Näin tautisena aikana se toimii hyvin.
Kuvat ovat parin vuoden takaa. Nyt on taas aika poimia metsästä mustikanvarpuja ja laittaa ne maljakkoon. Lehdet versovat kuin hyvät ajatukset.
