Vuonna 1984 Winston Smith eli kaukovarjostimen valvonnassa ja nappaili somaa. Soma oli valtion määräämä pakollinen lääke, alamaisten ahdistusta torjuva, tahtoa kammitsoiva.
Elämä oli somaa, siitä kirjoitti fantastisesti, mutta lohduttomasti ankaran fantasian mestari George Orwell. 1984 oli utopia, varoitus.
Meillä ei ole somaa – ei ainakaan yhtä ja ainoaa pakollista lääkitystä koko kansalle. Meillä on some. Täysin vapaaehtoinen.
Some on yleislääke, joka auttaa kaikkiin vaivoihin, silmien kautta – ja suoraan aivoihin.
Some auttaa olemaan olemassa. Hiiohoi! Tässä tulee päivitys, voihan hirvitys, oikein aivopläjäytys! Minä olen olemassa, sillä siis ja siisti, lähetän sinulle ja muutamalle sadalle muullekin juuri nyt viestin ja tiedän olevani olemassa tässä elämässä! Niinpä.
Some syrjäytti Xerologian. Ei tarvitse tyytyä mustavalkoisiin paperikopioihin ja sisäisen postin väärinkäyttöön, voi sekunnin osissa lähettää kavereille värejä, liikettä, ääntä – vain haju puuttuu (toistaiseksi). Voi täyttää kaikkien kavereiden postilaatikot vanhoilla, ikivanhoilla ja joskus jopa uusillakin vitseillä. Eläköön! Jiiihaaaa!
Some neuvoo, mitä voit tai haluat ostaa. Vastaa arvontaan, osallistu kyselyyn, kommentoi. Samalla tulet silmäilleeksi mainoksen. Etsit uutta lautasta, kun kauppa on kiinni ja kas! Kaikki maailman lautaset tulvivat sivullesi. Siitä vaan, kaupantekoon. Toiveesi olemme jo saaneet tietoomme, taisit luovuttaa ne samalla, kun vastasit kyselyyn tai testiin. Muutama yhteystieto vielä, niin...
Some auttaa levittämään autuuden sanomaa. Minä olen tänään täällä, 30°C auringossa, mutta kukapa sitä varjossa, viini virtaa, pihvi tirisee, meri kimmeltää ja minä olen onnellinen, niin onnellinen.
Some auttaa jakamaan kurjuutta. Minä olen tänään täällä, 30°C auringossa, yritän löytää varjoa, juomaa kuluu ja paita hiostaa, mikään homma ei suju, kuinka ne siellä etelän mailla näitä helteitä alvariinsa jaksavat?
Some ravitsee ylemmyydentunnetta. Vastaus vastaukselta, kommentti kommentilta. Älä yritä, minulla menee vielä paremmin. Vai niin, olipas vaatimaton yritys, kyllä minä tiedän, miten pitää toimia. Älä luule, että se on sinun oma juttusi. Ei se ollut, jos sen kerran kaikille tulit jakaneeksi. Oma vika.
Some ei nalkuta eikä naputa. Mitä sitä turhia yhdys sanoja tai kieli oppi sääntöjä miettimään. Mä kirjotan ja pilkutan mitä mun sormista valuu ja se on ***tu sun oma häpee jos et sä ymmärrä. Kai joku tyhmä ope jostain joskus niuhotti, mut se oli jo kauan sitten ja koko tyyppi oli ihan *******. Eikä tajunnu somesta mitään.
Some luo minäkuvaa, sinäkuvaa, hänkuvaa. Tänään olin niin ahkera, että. Huomenna olen niin ihana, että. Minä olen niin viisas ja kaunis, että itsekin alan uskoa. Ehkä se on joskus hyväkin asia.
Some rajaa turhan yksityisyyden pois. Minä olen täällä, Minä-Minä-Maassa. Minun lapseni ovat täällä, me kaikki. Nakuina tai vaatteissa, jaettavissa vaikka koko maailmalle. Ai niin, kiinnostaako sellainen muka jotakuta ulkopuolista?
Some tuntee sinut, paremmin kuin luulet. On varsin harmitonta ja tavallista tietoa, että ostat maitoa tai lenkkimakkaraa lähikaupastasi, mutta sittenkin? On kaikenlaista tietoa.
Some antaa mahdollisuuksia. Keskustella, viedä keskustelu pois asiasta, niuhottaa, nipottaa, viisastella ja vesittää. Olla äänessä, esimerkiksi äänessä olemisen takia. Sainpas sanotuksi! Asiassa ja aiheessa pysyminen on katoavaa perinnettä. Niin, on kai niitä, hyviäkin rönsyjä?
Some on mainio tapa pitää yhteyttä ja viestittää. Ottaa kontakteja ja olla yhteyksissä. Jakaa kuvia ja tunteita. Puhua tärkeistä asioista. Kuvittaa omaa sieluaan ja demonstroida persoonallisuuttaan. Yrittää luoda kuvaa itsestään, vaikka se kuva onkin jo vähän virttynyt.
Somen käyttäminen edellyttää periaatteita. Minullakin on: kaverini ovat kaikki minulle muutenkin tuttua väkeä. Anteeksi vain, ihanat adonikset! Toinen periaate: yritän muotoilla viestini järkevästi, yksityisyyksiä kunnioittaen. Kolmas, jossa tosin aivan liian usein horjun: yritän etsiä silmälasit ja asettaa ne nenälle ennen kuin kirjoitan päivityksiä tai kommentteja. Muuten tulee pnovireitä – vaikka tulee niitä välillä, vaikka olisi rillitkin päässä.
Some on utopia. Se ei ole vilpitön, puhdassieluinen eikä ihanteellinen. Käyttäjän on oltava varuillaan ja asennoiduttava kriittisesti. Kaikki ystävyys ei ole pyyteetöntä.
Aina välillä mietin koko touhun mielekkyyttä ja järkevyyttä. Järjen hippusia saa joskus seulomalla seuloa näkyviin. Ja kannattaako se aina?
Olen somessa, edelleen.
En ole sulkenut ovea.
 |
| Huutolaistyttö lämmittelee muurin sopukassa. |
Kuvituskuvat olen poiminut mm. Seurasaaren ja Mikkelin jalkaväkimuseon kesäretkikuvista.
Kohteena nämä museot ovat täysin viattomia, ainakin mitä sosiaalisen median ongelmiin tulee.
