sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Isänmaan toivo

Ura on rikki, lumi pehmeää. Kulkijan on edettävä varovasti, väylän reunaa. 
Katselen isänmaata, sinistä ja valkoista.
Maisemaa, jossa on kaikki värit, kahdeksan vuodenajan aikana.
Värit, joiden ainoa merkitys ei ole politiikka.
Vaalipäivänä olen kaukana uurnista ja vaalimainoksista.
Ääneni olen antanut, sen yhden ja ainoan.

Kaukaisuudessa hohtavat Pallastuntureiden kerot. Valkoisina, pilviä heijastellen.. 

En ole seurannut vaalikeskusteluja, en lukenut mainoksia, silmäillyt debattia. Kuka niitä jaksaa?
Mihin on matkalla sellainen maa, missä kaikki on jonkun muun syytä?
Miten voi valtakunnan hyvinvointi kohentua, jos jokainen valvoo vain omia etujaan?
Miten asiat saadaan kuntoon, jos puhetta on enemmän kuin tekoja?  

Siellä se on, mahtava ukko, Aakenus. Se on, mutta sitä on vaikea ensin erottaa 

Viisas mies kirjoitti, ettei ole niin tärkeää luetella, mitä on tehnyt, vaan se, mitä on saanut aikaan.
Me tarvitsemme niitä, jotka saavat aikaan.

Pilvipeite päästää auringon läpi ja Aakenus tulee vähitellen näkyviin. Uljas muinainen tunturi, majesteettinen mitoiltaan. 

Kun kirjoitan tätä, eivät vaalitulokset ole vielä alkaneet tulla.
Kohta ne tulevat ja me saamme sen, minkä me ansaitsemme.
Olisipa se edes tyydyttävä plus, mieluummin hyvä, kaikista mieluiten loistava.

Jää nähtäväksi.

Lähikuvassa hiljainen jättiläinen.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kaikenlaisia lauseita kaikenlaisille tarvitsijoille, aakkosjärjestyksessä

Tämä saattaa olla maailmankaikkeuden kaamein blogipäivitys ikinä. Niinkin voi käydä. Kaikenlaisissa asioissa voi kokeilla rajojaan. Näin vaalien alla monikin tekee niin. 





Öökköset örmyilevät öisille öykkäreille.

Ääntelevätkö äkämäpunkit ärtyessään äkäisemmin?

Ånkå Åke kåkånaan unåhtanut suåmen åååååt? Åijjåi sitä påijkee!

ZOTZOT, zanoi zeepra. Zipzap, yritti zizilizko eikä onniztunut.

Yksin yössä yskivä ymmärtää ystävää.
- Ykä Yökkönen ylenaikaa yskyttää ylhäällä!

X-asento ja sixaxaukset, siinä vasta luiden naxaukset ja aamun avauxet!

Wanhan Wärssykirjan siweät säweät säwelet soiwat… WOW!

Villavanttuut, villahousut, pull-overi. Vanhat vilukissan voimavaatteet.

Unelma unesta untuvaisesta unohtuu uuden urheiluauton ujeltaessa.

Tää on taas niin tätä. Tätä tylsää tätimäistä tankerointia.

Shot shot shot, sanoi sisilisko. SITSITSIT yritti seepra eikä onnistunut.

Roimakkaa rähinää, rehvakkaa rohellusta, raadollista raahustusta. Rommia on siis ryystetty riittävästi?

Täyden Quun aikaan quanttiteoria qmoutuu.

Peräpohjalaisen Paavon pääsy paaviksi peruutettu.

Optimismiin oikeuttavat osumat olivatkin ohilaukauksia. Oijoi.

Näpsäkkä nainen, sanoi noheva nuorukainen neiti Niiskusta.

Muuten, mutta, melkein, mutta, miksi, mutta, mielestäni, mutta, menköön sitten!

Lähtikö lankalenkki lapasesta vai lapanen lankalenkistä?

Kaamean kauhean kammottavan kaunis? Kumma kehu, kehu kai kuitenkin?

Jonot lummevalkeat jolui – juhlava joutsenten juoksutus, Manniselta.

Kaikkein kimeimmät kirkkaimmat iiiit saa kaikkein pienin ja suloisin iikuttaja.

Hulmuhelmat ja helmahulmut, helavalkeilta heila… haikailetko niitä?

Gummitehtaan galoshit ja guttaperkkanukke. 
Gadonneet G-voimat.

Fantastiset fanfaarit ja fortissimot! Fagotilla vai flyygelillä?

Eiiii, mutta. Eiku siis. Eihän nyt sentään? Ehkä kumminkin.

Dee niin kuin dromedaari, dee niin kuin daiquiri, dee niin kuin kuppi, daamien ikä dokumentin muodossa.

Celsiusasteita Californiassa? Tuskin, caloreita kyllä.

Börje ja Björn ja Bengt ja Bror ja Beee, tuttuja vain B-painoksesta!

Aakkoset avautuivat aamulla aurinkoisesti.


Oliko tässä nyt sitten mitään järkeä? Ei ollut, mitä ihmettä oikein odotit? 




torstai 9. huhtikuuta 2015

Hei Elias! Moikka, Mikael!


Hyvää keväistä päivää teille molemmille! Lämpimät onnittelut, suomen kielen suurmiehille! 
Täällä Eliaksen maisemissa puhaltaa kevättuuli juhlan kunniaksi oikein kunnolla. 

Muuten on maailma mallillaan. Nostin lipun salkoon aamulla, tein monta solmua, toivottavasti kestää tuossa tuulen haipakassa.



Olen tässä viime aikoina pohtinut sitä, miten Elias vain 32-vuotiaana osasi kirjoittaa kokonaisen kansalliseepoksen. En tiedä muita, jotka moiseen noin nuorena olisivat yltäneet.


Viime viikkoina olen lukenut Eliaksen virsiä. Niissä näkyy aikuisen miehen elämänkokemus, ankarat vaiheet. Henkilökohtainen tunne ja elämän hiomat ajatukset.




Hyvät työkalut teitte meille suomalaisille. Samoja sanoja edelleen kirjoitamme ja puhumme, noudatamme hyvää esimerkkiä ja uudistamme kieltä, tämän ajan työvälineeksi.                
Kiitos!



Sä vainiomme valmistat,

Suot jyvän niistä kasvaa,
Kedot ja laaksot kaunistat;
Sun askelesi rasvaa
Sä laitat maalle tiukkumaan,
Sateella pehmität sä maan,
Sen vaot liottelet.

Elias Lönnrot 1871, Davidin 65. psalmi.
Nykyisessä virsikirjassa uudistettuna tekstinä 572.