”Kuulehan”, sanoi Hiirivaari, ”taas ne sen saivat aikaan.”
”Niin saivatkin”, myönteli Hiirimuori. ”Olitko sitten
epäillyt, etteivät onnistuisi?”
”Olinhan minä. Ei se pitkään aikaan siltä näyttänyt, että
jotain tapahtuisi. Koko syksyn olen kiikkunut fiikuksessa ja katsellut, eikä
mitään katseltavaa ole ollut.”
Hiirimuori ei sanonut mitään. Kun päivittelyvaihde päällä,
päivitellään. Ei siinä vastaväitteet eikä
vatsanväänteet auta. Hiirivaari ei edes kunnolla huomannut.
”Täällä on keitetty ja paistettu parin päivän ajan ja tehty
vaikka mitä!” Hiirivaari jatkoi eikä Hiirimuori tiennyt, oliko ukko tosissaan
vai ei. Taisi olla taas tosikkovaihteella.
”Kun ensin näytti siltä, ettei ikinä mitään, niin sitten
kumminkin alkoi tapahtua!”
”Ja sitten, pari päivää sitten, isäntä vihdoinkin osti kuusen,
VIHDOINKIN, mutta voitko kuvitella, pystytti sen autokatokseen! Kuka sitä
siellä katselisi, minäkin näin vain muutaman oksanpään!”
Jaajaa, sitäkö se tarkoittikin, kun kurkottelit niin, että
meinasit pudota fiikuksesta, mietti Hiirimuori, mutta ei edelleenkään sanonut
mitään ääneen.
”Ja vasta tänään toi kuusen sisälle ja sittenkin kesti
tovin, ennen kuin edes tähti saatiin latvaan!”
Hiirimuori huokasi. Uudelleen.
”Nythän se on koristeltu ja sinä voit nähdä oman kuvasi
joulupallon pinnasta”, muori yritti. ”Katso nyt, kynttilätkin loistavat jo!”
”Niin kai, mutta kun se ei ole oikein! Eikö ne enää muista
mitään?” tuiskahti Hiirivaari.
”Kun kuusi on koristeltu, valot sammutetaan ja sytytetään
vasta aatonaaton iltana, kun kaikki alkaa olla valmista. Silloin katsellaan
kuusta, juodaan pieni lasillinen jotain hyvää ja sitten vasta…” Hiirivaari oli
niin tuohtunut, ettei ollut oksallaan pysyä.
”Anna nyt jo olla”, tuhahti Hiirimuori. ”Katso nyt
ympärillesi, äläkä toljota pelkkää kuusta! Emännällä on taikina nousemassa ja
pian porkkanat kattilassa ja sitten perunat ja sitten… Anna niiden nyt nauttia vähän
joulukoristeista hommiensa lomassa.”
”Mutta riittääkö niissä kynttilöissä varmasti valoa
huomiseksikin? Pikkutyttökin tulee silloin ja piipertää ja sirkuttaa, täällä
pitää olla kaunista ja tuoksua hyvältä!”
”Ihan varmasti”, vakuutteli Hiirimuori. ”Älä nyt koko ajan
hermoile, joulua tämä vaan on!”
Eikä Hiirivaari sittenkään pudonnut paikaltaan.
