Huonosti suunniteltu!

Olen huonosti suunniteltu, vanhanaikaisen mallinen ihminen.

Omistan vain kaksi kättä. Tarpeen olisivat Huovisveikon lanseeraamat välikädet, erityisesti näin syksyllä ja joulun alla. Tavallisella vanhanmallisella mummelillakin pitää nykyään kaupungilla liikkuessaan olla käsillä kauppakassi ja käsilaukku, matkapuhelin ja sitten vielä sateenvarjo, jota yksi käsi pitää ylhäällä ja se käsi on silloin ihan toistaitoinen muuhun käyttöön.

Ennen oli yksi käsi koiranhihnassa, yksi hoiteli kakkapusseja ja sitten olisi vielä pitänyt olla oma erillinen käsi sateenvarjolle ja puhelimelle. Enää ei ole sinne tänne sinkoilevaa vilkasta pikkukoiraa, mutta käsien riittämättömyys ei silti ole helpottanut.

Meillä mökillä on vesikanisteri, joka ilmeisesti on tehty uudenajan ihmiselle, kolmikätiselle. Korkkia pitää kiertää ja työntää, mikä vaatii kahden käden voimat, kolmas käsi pitelee mukia, johon vesi lorotetaan. Kiinnitimme tämän huippudesignin tuotoksen huussin seinään käsienpesupaikalle ja hankimme uuden, suomalaisen vesikanisterin tilalle. Se toimii yhdellä otteella, toinen käsi vapautuu mukin pitelyyn. Eikä tippaakaan mene hukkaan. Vesijohtovesi on arvokasta silloin, kun se on kanisterissa ja muutaman kilometrin päästä kuljetetaan.

Eikä vesikanisteri suinkaan ole ainoa esimerkki. Vaikka pieniä lapsia ei talossa ole, joissakin mömmöissä lapsiturvakorkki on ainoa vaihtoehto. Silloin pitää kiertää ja työntää, vääntää ja puristaa. Lapsiturvakorkilliset purkit ja prönttöset onneksi ovat aika pieniä, mutta silti, kolmas käsi…

Huovismummot kulkivat järven jäällä ja välikädet tikuttivat vauhdilla sukkaa tai lapasta – tarpeen sekin olisi, näin myyjäisvalmistelujan vuodenaikana, kun tunnit loppuvat kokonaan.

Voi pientä talvikoiraa, muistoissa.

Tämä tarina EI OLE TOTTA

Terveysvirasto, Hoitunen, päivää!

Ai että pää irti? Ai että kainalossa? Siis kummassa kainalossa?

Saanko sosiaaliturvatunnuksen? Saanko MINÄ nyt kuitenkin ensin sen tunnuksen? Ai sekin on siinä päässä?

Niin että vasemmassa kainalossa? Ai sittenkin oikeassa? Tiedättekö te siis ollenkaan, mikä teitä vaivaa?

Oletteko kokeilleet Buranaa? Miksi ei? Oletteko kokeilleet kortisonivoidetta? Miksi ei, niitähän saa apteekista ilman reseptiäkin?

Kuulkaa nyt, ei meillä kukaan pääse suoraan lääkärille, minä ensin vähän kyselen tietoja tohtoria ja muuta varten.

Jaa että osaatte kyllä itsekin kertoa ja että tohtori näkee vian kyllä, jos pääsee katsomaan, uskokaa nyt, kyllä me tarvitsemme esitietoja.

Jospa minä nyt ohjaan teidät terveydenhoitajalle, niin hän voi sitten katsoa mikä teitä vaivaa ja kerätä esitiedot. Jos tämä onkin vaan sellainen kosmeettinen vaiva. Hän sitten ohjaa lääkärille jos katsoo aiheelliseksi.

Päivää, minä olen terveydenhoitaja Pipinen.

Niin näyttää todellakin siltä, että teillä on pää irti. Älkää nyt koko ajan siirrelkö sitä kainalosta toiseen, minä en näe sitä kunnolla.

Täytyy teidän varmaan mennä lääkärille. Vastaanottohuone B ovi 25 tohtori tulee heti ja ottaa teidät vastaan, istukaa vaan odottamaan.

Niin, tohtorilla tuntuu juuri nyt olevan kiirettä, mutta kyllä hän sieltä tulee.  Vai niin, no mutta tohtori meni juuri syömään, siinä voi vähän mennä aikaa. Täytyyhän sitä tohtorienkin syödä, kyllä te ymmärrätte. Odottakaa nyt vaan rauhassa… No mutta sieltä se meidän tohtori jo tuleekin… Hänellä on enää muutama asiakas ennen teitä…

Ai että kuka vaan tohtori kelpaa? Kyllä te kuulutte juuri tämän tohtorin alueeseen. Ette kai te sentään tuon pään kanssa ole muuttanut?

Ai että te olette mielestänne potilas? Kuulkaa nyt kun me olemme edistyksellisiä ja kutsumme kaikkia asiakkaiksi. Se on kunnioittavampaakin, eikö vain?

Jaa että te haluatte vain hoitoa? Kyllä te saatte, onhan teiltä jo otettu kaikki tiedotkin.

Jaa että kolme tuntia on jo mennyt. No mutta kuulkaa kyllä meillä on täällä kiirettä ihan koko ajan… Odottakaa nyt vaan kaikessa rauhassa…

Tämä tarina ei tietenkään ole tosi. Ei tunnu uskottavalta, ei huvita eikä naurata. Oikeastaan olisi pitänyt laittaa roskakoriin mokoma jaaritus. Noloa.  

Kaikki samankaltaisuudet todellisuuden kanssa ovat sattumanvaraisia eivätkä tahallisia. Jos olen kirjoittanut väärin, kysykää, mitä mieltä todellisuus on. Sekönd öupiniön.

Otsikkokuvakin on ihan väärästä jutusta.

Katselin puita ja ne olivat kuin ihmiset. Katselin ihmisiä ja ne olivat kuin puut.

Millaista puuta sait ytimeesi?

Oletko tammi, tuhatvuotinen

Latvukset laajat ja jyhkeät

Juuret syvät, oksat ylpeät

Voiman ja uhman tiedostaen

Ikipuuna kohoat elämässäsi.

Petäjärunkosi nousiko korkeuteen?

Jylhä hahmosi taivaita tavoittaen

Syvyydestä maan ponnistaen,

Yhä ylemmäs oksia kurottaen

Maasta ja mullasta loitoten

Ikihonkana matkalla taivaaseen.

Pihkainen sielu ja oksien onkalo

Vihreä näreikkö neulasineen

Kiihkeää kiimaa ja laajuutta

Uhmaa ja tummuvaa taajuutta.

Ikikuusi taivu ei tuiverrukseen

Juuriltaan kaataa sen kohtalo.

Olet oikukas, ihana koivupuu

Kepein oksin tuulia tottelet

Kun puet yllesi vehreyden

taika kevään on ihmeellinen

Tuskin syksyä, keltaista muistelet

Mahla suonissa taas pakahtuu.  

Puhetta, kuisketta, naurua vaan

Tarinoi, kehuu ja leikittelee

Suojaa haapa säikkyä sydäntään

Vaan laulunsa viri saa heräämään

Koko suven säveltä tapailee

Ikimusiikki helisee oksillaan.

Himmeän hohtavan pukunsa

Tuoksuvan vihreän hahmonsa

Ankaruus kamaran kasvattaa

Lujaa luonnetta, sitkeää katajaa.

Vaieten nostaa se runkonsa

Harmaan, vaan rautaisen vartensa.

Pajupuun sielussa, sydämessä

Rohkeus piilee, suo uskallusta

Nousta valoon hentoine oksineen

Ylivoimaa uhmaten uudelleen,

Vastusta kyllin, vaan ponnistusta

Juurten ja versojen ytimessä.

Sormin tuhansin taivasta tavoittaa

Lehdet kevättä kantaen heleää

Kesän voiman vihreän täyteläisen

Taittaa syksyllä kypsynyt keltainen.

Nuttua harmajaa katson, ystävää,

Pian talvista, paljasta vaahteraa. 

MINÄ kyllä tiedän

Miten muuten voisi selittää sen, että juuri MINÄ ja vain MINÄ osaan antaa kaikkein parhaimmat ja osuvimmat neuvot ja ohjeet eikä kukaan muu yhtikäs mitään.

Juuri MINÄ tiedän, koska MINÄ olen tehnyt ennenkin. No joo, onhan siitä jo aikaa, no niin no, onhan siitä jo useampi vuosi. Mutta aina niin on tehty ja MINÄ olen aina tehnyt niin. Niin no joo, eeeeehkä…, täytyy myöntää, että aika on muuttunut ja on tullut some ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan. Maailma on tässä välillä mennyt ihan kummalliseksi. Ai minä vai? Miten te sellaista kuvittelette?

Mutta lähdetään nyt tästä, mikä on pääasia. MINUSTA.

MINÄ tiedän millaisia ihmiset ovat ja mistä ne ovat kiinnostuneita ja mikä niitä liikuttaa. Siis ainakin niitä, joilta haluan vastalahjaksi ääniä tai klikkauksia tai aplodeja tai muuta. On niitäkin, joilta ei mitään heru, mutta ei niille minultakaan mitään heru. Että reilua kauppaa. Pidetään nyt ihan tarkkaan erillään NE ja ME. Ei tämä ole rasismia vaan realismia. Kyllä MINÄ tiedän. Uskokaa nyt jo! 

Juu, kyllä minä senkin tiedän ja juu, siitäkin olen kuullut, mutta juuri nyt en ehdi enkä jaksa kun pitää kirjoittaa tätä. Ehtii niitä perusteluja sittenkin, kun nyt vaan päästään alkuun. Siis MINÄ pääsen.

Ja kyllä minä senkin osaan jo nyt sanoa, että pieleen menee ja kunnolla… Kyllä MINÄ tiedän. Eikä siinä ole mitään tietoa liikaa.

PS. Jos tunnistit itsesi tästä kirjoituksesta, klikkaa ihan mitä vaan ja minne haluat. Tai katso peiliin. Mieluiten oikein isoon rrrrruumispeiliin.

PS. 2. Ai että auttaako se? Mistä MINÄ sen tietäisin?