Naamakirja, veispuukki,
Olen alkanut ymmärtää niitä, jotka eivät mukana pyöri ja yhä vähemmän ymmärrän niitä, joille se on lähes toinen hengitys. Anteeksi. Molemmat.
Kaikenlaisia naamoja on tarjolla.
Sellaisia, joille sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain tärisyttävää. Niin kuin sellaista, että päivän jälkeen tulee ilta ja illalla pitää mennä nukkumaan, aamulla viimeistään.
Tai sellaista, että syödään lounas ja juodaan kahvit ja ah ja voih päivällinen.
Sitten on niitä, joille ei ikinä tapahdu mitään, mutta jotka kierrättävät iltalehtien uutisia ja juorulehtien uutisia ja tavallisia uutisia ja kaikkea muuta, minkä voi lukea netistä muutenkin. Jos nimittäin osaa lukea.
Testaajat ovat ihan oma lajinsa. Ei mitään kuningaskuluttajia, joilla on menossa kumirenksu- tai paperiliitinperformanssi, vaan niitä, jotka haluavat saada vahvistuksen sille, että ovat kuningaskotkia, sekarotuisia piskejä, palsternakkoja tai entiseltä nimeltään Eulaalioita. Siinä sitten kalpenevat pihavarikset, englanninbuldoggit, silpoydinherneet tai nykyiset Maijat. Taivaanvuohista, vihikoirista, parsakaaleista ja muista Virtasista puhumattakaan.
Esteetikoista ei aina tiedä. Onko niillä kotona tuommoista vai leikkiikö ne vaan, ettei me huomata, että Voguesta. Tai sitten nämä ovat jo Voguessa. Hyvä jos meikäläinen pääsisi edes ykkössanomiin. Ilman puhtaan valkoista, kullalla ja turkiksella silattua sohvanurkkaa voi olla aika turha toivo. Vaikka kuinka käytännöllinen kämppä olisi.
Sellaisiakin on, joilla on ihan itse tehty lapsi puolinakuna tai kelteisillään viltin päällä köllöttämässä. Hei haloo, meilläpäin lapset solmivat avioliittonsa itse ja aikuisina. Jos rakastat lastasi mutta et ole pedofiili, niin. Juuri niin. Sorry.
Joistakin tyypeistä ei voi olla pitämättä, hurrjasti tykkäämättä. Sekin kaveri, joka on aina ensimmäisenä klikannut peukkua, oli kuinka tyhmä päivitys tahansa. Jaksa jaksa, tykkään susta. Ja ne kaksi veikkosta, joilla on jumalainen taito käsitellä kameraa ja ikuistaa se kaikkein ikuistamattominkin tilanne. Aamusumu Sörnäisissä tai metsämuurahaisen selfie.
Ja sitten on vielä kaikki mun kaverit, arvostelun ulottumattomissa ja ihania.
Jatkan siis vielä naamailua, tällä vanhalla naamalla.
