keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Talvipäivä, pituus 14 min




Päivä on aloitettu säälliseen aikaan. Rakennustyömaalla on ulkotyöryhmä täydessä työn touhussa. Tehokasta pihapuiden huoltoa.



Lähellä Sammun tupaa tulee vastaan toinen työporukka. 
Onko lumen alla aarteita? 



Golfkentällä ei ole yhtään pelaajaa tai puttaajaa tai mitä niitä nyt onkaan. 




Valot syttyvät ladun ylle, hyvää hiihtoaikaa on vielä jäljellä vaikka kuinka. Taivas loimuaa punaisena.



Engelsmannit viihtyvät pulkkamäessä. 
Kun brittilapsi laskee mäkeä, kiljuminen kuulostaa ihan suomalaiselta.



Keskustassa on täydellinen iltatunnelma kello kahden aikaan iltapäivällä.



Kaukana taivaanrannalla ovat Pallaksen valkopäiset kerot. Immeljärven takaa ne tuskin erottuvat eivätkä tartu kuviin.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Enteitä, ennusmerkkejä


Mikä vilahti ikkunassa?
Näitkö punaisen nutun ja tupsun?

Mikä rapsahti pihapuussa?
Pieni varpunen oksalla kotikoivun?

Mikä jälki pientareessa?
Askellus kepeä pikkuisen tossun?

Mikä tuoksu on tuvassa kotoisassa?
Tunnetko kanelin, omenan, luumun?

Kuka koputtaa porstuassa?
Kuuletko äänet joulu-ukon ja tontun!

Pukin poro on pihassa kuopimassa,
Tuo lapsille oikean joulun.


Lapastelua, Lappia




Lempeän pakkasen päivä kaamosmaassa. Aurinko nousi kello 11.51, laski 12.36.
Lähdimme ladulle, hyvissä ajoin ennen auringon nousua ja saavuimme tukikohtaan vasta auringon laskettua.

Huurteinen metsä oli musta-valkoisempi kuin milloinkaan, kuuraiset puut ja pehmeä lumi. Taivas kirkastui vaaleanharmaasta melkein valkoiseksi, sitten tummui hitaasti. Välillä sateli lunta, välillä tuuli tuprautteli lunta puiden oksilta.  Koparanjälkiä ja papanoita näkyi, mutta ei yhtään sarvipäätä sattunut samalle reitille. Ladut oli vasta kunnostettu, hienoa jälkeä.

Hiihtäjiä tuli vastaan harvakseltaan, mutta ladulla on vanhanaikainen hieno Lapinmaan meininki, jokaista vastaantulijaa tervehditään ja välillä muutama sana jutellaankin. Jo vain se on niin tässä maassa, ettei koskaan tiedä, milloin tarvitsee toisen apua ja siksi on pidettävä tiplomaatit kunnossa. 

Kun ei talven ihmemaasta ole yhtään uutta kuvaa todisteena, muistutetaan lapasista. Viime joulun aikaan kokosimme lapaspuun myyjäispöytään. Lapaset ovat löytäneet uudet omistajat, kuva ja loru ovat muistoina jäljellä. 

Pitäkää pää ja kädet lämpiminä, kun talvella ulkoilette!

Lapaspuu on rakennettu
Joulutorin pöydälle
Lapasia ripustettu ompi puumme oksille.

Lapaset on paritettu
Vasen löysi oikean
Kätösiä vailla vielä ovat uudet lapaset.

Talven parhaat hiihtoretket
Odottavat lapasta
Reppuun laita toinen pari ihan kaiken varalta.

Tule jouluostoksille
Lapasia katsomaan
Sovittele kätösiisi talven kylmät voittamaan!


maanantai 9. joulukuuta 2013

Kaamos, kuurainen ja kaunis



Päivän pituus tunti ja kaksi minuuttia. Huomenna vielä vähemmän.
Sitten ei enää sitäkään?

Aamu alkaa keltaisena kajona eteläisellä taivaalla, voimistuu, punainen kehrä vaeltaa metsikön yläpuolelle. Kun auringon valon on tajunnut, se on jo hiipumassa.



Pieni kamera tekee tenän pakkasessa. Se hyytyy ja vaatii lämmittelyä. Kameraa pitäisi kuljettaa kuin pientä lasta, lähellä vartalon lämpöä. 


Värit eivät toistu täsmälleen samanlaisina kuin silmä ne erottaa, valo ei tunnu riittävän kuvaan. Hennot roosan sävyt ja siniset kajastukset jäävät tallentumatta.


Katse tarttuu lämpömittariin monta kertaa päivässä. Aamusta alkaen lukema on alkanut kolmosella, nyt kakkosella. Lauhtuuko se huomiseen mennessä hiihtokeliksi? 




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lumen valoa!




Jouluksi Sinulle ennustan
Valkoista lunta satavan
Pihaan, pientareelle.

Jouluusi näin nyt toivotan
Valoa taivaan hohtavan
Tielle, taipaleelle.

Juhlaasi lahjoittaa haluan
Tunnelman parhaan, aidoimman
Sielulle, sydämelle.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Juna matkalla




Kun Lapissa lähdetään matkaan, lähteminen käy verkkaan. Mitä sitä suotta kiirehtiä, tien päällä voi tulla vastaan vaikka mitä, parempi valmistautua huolella, miettiä ja lähteä harkiten.

Varasimme liput hyvissä ajoin. Olimme lastauksessa hyvissä ajoin ja ilmoittauduimme Rovaniemen junaan. Auto kuormattiin uuteen kuljetusvaunuun, kolmannelle paikalle, me siirryimme junaan. Hytti oli mukava, ravintolavaunussa sopivasti matkustajia, konduktöörit ystävällisiä. 

Kun juna pysähtyi Riihimäellä, hytin ikkunasta näkyi puutavaralastissa olevia vaunuja.

Juna jolkotteli kohti pohjoista. Välillä pysähdyttiin ja aina, kun kurkistin hytin ikkunasta maisemaa, vastassa oli tavaravaunuja, täydessä tukkikuormassa. Isänmaan äidinkasvot olivat huurteisten tukkien peittämät.

Rovaniemellä etelän vesisade oli vaihtunut reiluun kymmeneen pakkasasteeseen. Lunta oli niin paljon, että jäniksenjäljetkin jo näkyisivät. Tunturiin!  

Niinpä, jo vain. Auto oli kadonnut. Sitä eikä sen edellä vaunuun ajettuja autoja ollut missään. Kun oli neuvoteltu kuormauspuolen miesten ja VR:n asiakaspalvelun kanssa, alkoi näyttää siltä, että auto olisi muutaman hetken kuluttua päätymässä Kolariin. Juna oli matkalla, tarkastamaan ei autovaunuun päässyt. Valistunut arvaus siis.

Ei muuta kuin taksiin ja Rovaniemeltä Kolariin, Raanujärven, Pellon ja Sieppijärven kautta.

Taksimiesten tietotoimisto on Rovaniemelläkin se luotettavin. Puhuttiin turisteista ja kuultiin, että venäläisiä tulee joka vuosi enemmän. Kovasti ovat kuulemma esittämishaluisia. Ostavat vaikka pullokaupalla konjakkia, kun se täällä on edullista ja ehtaa tavaraa.
Puhuttiin rekkaliikenteestä ja siitä, miten ulkomaalaiset oikaisevat Jäämeren reiteillä Suomen kautta. On siinä äkkiä rekka kellellään tienposkessa kun ei bulgarialainen kuski hallitse jäisen tien tekniikkaa. Ja valtakunnan radiossa tulee taas liikennetiedote.
Puhuttiin etäisyyksistä ja terveydenhuollon haasteista. Rovaniemelle on Nuorgamista nelisen sataa kilometriä, yhtä pitkä matka kuin Napapiiriltä Vaasaan. Utsjoen äidit on määrätty synnyttämään Rovaniemellä - kuinka moni vaasalainen äiti lähtisi polttojen alkaessa Rovaniemelle? Ensimmäinen helikopterisynnytys oli tänä syksynä koettu.

Ja jo vain, siellä se oli, Kolarin rautatieasema, autovaunut ja meidän automme – sekä sen taakse jääneet autot omistajineen. Juna oli ollut myöhässä, Pasilan päässä tehty virhe oli viivyttänyt purkausta vielä melkein tunnin lisää. Kun Lapissa lähtee liikenteeseen, mitä vain voi sattua. Mikä oli täten todistettu. Onneksi odottajilla oli lomamieltä, kiitos siitä. 

Oli melkein puolipäivä ja horisontissa näkyi punainen auringonnousu. Suuntasimme kohti tunturia. Tien vierellä, peltoaukeilla oli poroja, kaksi uljasta hirveä tarkkaili liikennettä Teurajärven tienoilla. Aurinko oli korkealla, kun pääsimme majapaikkaan.

Tehtiin ostokset, käytiin syömässä ja kun päästiin takaisin majapaikkaan, aurinko oli jo laskenut. Terävä kuunsirppi loisti Eturinteen yllä, Kätkätunturin luminen laki sai valoa kuun säteistä.

Ensimmäiset kilometrit on hiihdetty. Tuvassa on kaksikymmentä astetta, ulkona enemmän, eri etumerkillä. Yöksi on luvattu kireää pakkasta, taivas kirkastuu.  

perjantai 6. joulukuuta 2013

Matkalla Jouluun, talveen




                                                                                                                                                          
Hämärässä maa ja metsä
Vaiti seisoo, odottaa.
Pakkaslunta hartioilla
Kuuset taivaan tavoittaa.

Tähtipeitto välkehtivä
Koko taivaan koristaa.
Tuikkii tuvan jouluvalot
Lumen pinta kimaltaa.

Sininen on kaamospäivä
Pohjoisessa pakastaa.
Pikkutonttu Touhutossu
Joulun ihmeen nähdä saa.

torstai 5. joulukuuta 2013

Vakavasti, vakaumuksellisesti itsenäinen




Tumman alkutalven tummasieluinen juhla on ovella. Eteläisen Suomenmaan lumeton, marto kamara ottaa vastaan itsenäisyyden juhlijat. Pohjoisemman taivaan alla kimmeltää puhdas lumi, tähtien kirjoma. Kynttilät syttyvät, siniristiliput nousevat salkoihin, sinivalkoiset värit tummaa taivasta vasten.

Suomalainen Itsenäisyyspäivä on ilmeeltään vakava, lähes ankara. Suomalainen itsenäisyysjuhla keskittyy sankareiden ja sankaritekojen muistamiseen. Joulukuun kuudentena me itsenäiset suomalaiset yksimielisinä osoitamme kiitollisuutta menneille polville. Ohjelmaan kuuluu hienoja konsertteja, sykähdyttäviä puheita, parasta suomalaista taidetta.


Norjalaisten kansallispäivää vietetään keskellä heleintä kevättä. Sveitsiläiset juhlivat elokuun alussa, kun kesä on vielä lämmin. Ruotsalaiset muistavat kuninkaitaan kesäkuussa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa juhlitaan heinäkuussa. Juhlitaan tavoilla, jotka meidän juhlaamme verrattuina tuntuvat lähes riehakkailta.

Aikanaan, pienten lasten äitinä kapinoin itsenäisyysjuhlan ankaraa kaavaa vastaan. Olen toivonut kansalliseen juhlaamme enemmän iloa, värejä ja lapsenmieltä. Pienen tytön mummina palaan taas näihin ajatuksiin. Pitäisikö Itsenäisyyspäivän olla enemmän kansallispäivä vai pitäisikö sen rinnalle vakiinnuttaa kansallispäivä, esimerkiksi Juhannus tai kesäkuun neljäs? 

Sotainvalidin tyttärenä olen syvästi tietoinen kaikista itsenäisyyden puolesta tehdyistä uhrauksista. Olen kiitollinen niille sukupolville, joiden raskas, epäitsekäs työ on antanut meille vapaan isänmaan, mutta en vieläkään tiedä, miten kertoisin tarha- tai alakouluikäiselle tämän kaiken. Omat lapseni ovat kasvaneet Itsenäisyyspäivän merkityksen tajuamiseen vasta aikuisuuden kynnyksellä.


Itsenäisyyspäivään kuuluu, oikeutetusti, kiitollisuus menneiden polvien saavutuksista, mutta siihen pitäisi kuulua myös rohkea luottamus tulevaisuuteen. Itsenäisyyspäivän tehtävänä on kannustaa uutta polvea uusiin tekoihin yhteisen Suomen hyväksi. Juuri nyt, kun kansantalous kompuroi kivikossa, tarvitaan samanlaista tahtoa kuin vaaran vuosina. Tavoitekin on sama: suomalaisille hyvä ja oikeudenmukainen Suomi.


Edesmennyt isäni ei koskaan jättänyt Itsenäisyyspäivää väliin. Hän kunnioitti sitä, vaikka vuodet rintamalla olivatkin olleet ankaria, hän ei koskaan kyseenalaistanut  juhlaa tai sen merkitystä.

Vuonna 1957, kun Suomi oli ollut 40 vuotta itsenäinen, toivottiin, että kaikki julkiset rakennukset valaistaisiin. Mittava juhlavalaistus oli iso asia sodasta, sotakorvauksista ja jälleenrakennuksesta toipuneessa maassa. Isäni oli saanut – varmaan mieluisana velvollisuutena – oman työpaikkansa juhlavalaistuksen hoidettavakseen. Isän kanssa me kiersimme kahdestaan koko hiljaisen tehtaan läpi. 

Jokaiseen tehdassaliin, jokaiseen toimistoon ja kaikkiin muihin tiloihin sytytettiin valot. Siihen aikaan se ei onnistunut keskitetysti yhdestä napista kääntämällä, vaan valot sytytettiin kymmenistä kytkimistä, jokaisesta tilasta omalla katkaisijallaan, erikseen. Kun kaikki valot oli sytytetty, me kävelimme tehtaan ulkopuolelle ja ihailimme talvisessa illassa loistavaa rakennusta. Kun valot aikanaan piti sammuttaa, isä lähti kierrokselleen yksin. Ekaluokkalaisen oli jo mentävä kotiin.


Itsenäisyyspäivänä sytytän valkoisen kynttilän. Ennen kuin itsenäisyyttä edes olikaan, kun oli vain haave ja toive valtiollisesta riippumattomuudesta, ikkunoille asetetut valkoiset kynttilät kertoivat siitä, että talon väki oli itsenäisen Suomen puolella.
Sillä puolella ollaan, edelleen. 

lauantai 30. marraskuuta 2013

Matka jouluun on alkanut






Sytytän ensimmäisen kynttilän
Liekin aran, lämpimän.
Adventin näin aloitan.

Sytytän toisen kynttilän
Keskellä kiireen, hälinän.
Joulun tiedän tulevan.

Sytytän kolmannen kynttilän
Muistan jouluja, läpi elämän.
Juhlan aidon taas tavoitan.

Sytytän neljännen kynttilän
Tunnelman rakennan säilyvän.
Joulun valosta iloa ammennan.


perjantai 29. marraskuuta 2013

Mistä kirjoittaja kirjoittaa, kun kirjoittaa




Aki Ollikainen vieraili Sammatin kirjastossa. Sympaattinen, kodikas tapahtuma.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi on viime vuoden kirjasadon parhaita. Kirja, joka valloittaa jo ennen lukemista, sillä se on kaunis esineenäkin.

Nälkävuosi on kuvaus 1800-luvun lopun nälkävuosista, tarkkaan taustoitettu ja oivaltavasti kuvattu. Nälän ohella se on kertomus vallasta ja vallankäytöstä. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella tasolla, nälkäisen kansan ja nälän keskelläkin  selviytyvän senaattorin maailmoissa. Kun maailmat kohtaavat, vallan asetelmat vain vahvistuvat. Valta on yhtä kylmä ja säälimätön kuin talvinen viimakin. Senaattorin pelilaudalla uhrataan talonpoika, jotta valkoinen kuningatar ei voittaisi. Kylmässä todellisuudessa vain harva selviää eikä kukaan ilman, ettei menettäisi jotakin tärkeää.

Kerronnan tasot vaihtuvat todellisuudesta uneen, uupumuksen ja nälän rajoilla liikkuvaan, häilyvään tajuntaan. Kirjan rakenne on taidokas ja hallittu. Kieli kuljettaa tapahtumia, ilmeikkäästi, mutta kieltä itseään korostamatta. Aki Ollikaisen tekstistä voisi poimia tarkasteluun virkkeen toisensa jälkeen, sillä jokainen niistä on hiottu ja viimeistelty.


Mistä kirjoittaja kirjoittaa, kun kirjoittaa? Jokainen teksti kertoo paitsi sisällöstä, myös kirjoittajansa mielenmaisemasta. Kirjaston Lönnrot-salin tapaamisessa esiintyi ujon oloinen, hillitty kirjailija, jonka silmiin syttyi lämpö, kun työstä keskusteltiin.

Romaanin tai pitkän tekstin kirjoittaminen, rakentaminen on kokonaisuuden hallintaa. Pitää osata nähdä kauas, liuskojen taakse ja niiden yli. Vaikka Nälkävuosi on esikoisromaani, se ei ole tekijänsä ensimmäinen. Taustalla on monipuolinen kokemus kirjoittamisesta, tekstien tekemistä eri tarkoituksiin. Nälkävuosi on syntynyt sanomisen, kertomisen tarpeesta, ei julkisuuden nälästä. Julkisuuteen on nuori kirjailija joutunut sopeutumaan, mutta viihtyykö hän siinä – vai kaipaako kirjailijankammionsa rauhaan?


Arvostetuksi kirjailijaksi tuleminen vaatii sisua ja lahjakkuutta. Vaikka kustannusmaailma on pirstaloitunut ja uudistunut, se on edelleen olemassa.
Onneksi. Tässä kannanottojen, tekstarien ja twiittien maailmassa, jossa anonyymit ottavat mittaa nimimerkeistä, on ilo lukea tekstiä, joka on jokaiselta riviltään harkittua, punnittua ja läpiajateltua. Tekstin suoltaminen suoltamisen vuoksi on ihan liian helppoa.


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulutori 30.11.2013



Sammatin Nuorisoseuran Joulutori lähestyy. 
Lauantaina yhdeksältä aloitetaan. 
Emännillä on jo täysi touhu ja tohina! 
Tule aidoille jouluostoksille! 



Kun Tonttulassa touhutaan
Lastut kiertyy kiharaan
Höylä liikkuu sähäkästi
Saha laulaa hilpeästi.

Nukketalot, autotallit
Monenmoiset lelun mallit
Osaa tonttu valmistaa
Vasaralla nakuttaa.

Toiveet parhaat toteuttaa
Tonttu, lahjan ojentaa
Kiittää pojat, tyttöset
Silmiin syttyy tähtöset.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

30 päivää aattoon




    Taas kaikki tuoksut, tunnelmat                    
Joulun viettoon kutsuvat.
Matka muiston maisemaan
vanhaan Joulun tarinaan
alkaa mausta kanelin
joulupuuron mantelin.

Taika tutun reseptin
toimii niin kuin ennenkin:
valmistellaan rakkaudella
kypsytellään hartaudella
viimeistellään muistelmilla
makeilla ja suolaisilla.

Joulu asuu kuusen alla
loistaa tähtitaivahalla
kotoisissa koristeissa
pakkashangen kimalteissa.
Joulun aarteet sieluissamme
kaikki muistot lahjoinamme.



                               Jouluruno 2012