Historian säikeet ovat pitkät. Muistiin jäävät niin Makedonian kuninkaat kuin menneet erimielisyydet. Kapina, kansalaissota, sisällissota ja niin edelleen – suomalaisten oma Gordionin solmu, jonka voisi vihdoin ratkaista, iskeä miekalla palasiksi ja tehdä puolueettoman analyysin. Olisiko viimeinkin aika?
Suomalaiset ovat juhlineet yhdessä satavuotista
itsenäisyyttä. Yhtenä kuorona saimme kunnioittaa isänmaan saavutuksia – ne
ovatkin kiistattomia. Osataanko vuoden 1918 muistoihin suhtautua yhtä
harmonisesti?
Kun julkisuus nostaa esiin sodan eri osapuolia, eniten
huomiota saavat ne, joiden aate on roihunnut kaikkein korkeimmalla liekillä.
Samaan aikaan korostetaan sitä, miten noista ajoista pitäisi puhua avoimemmin
ja kiihkottomammin. Asioista pitää varmasti puhua – mutta miten?
Olen tavannut ihmisiä, jotka haluavat, ettei perheen
kytköksistä sotaan tai sodan eri osapuoliin enää kajottaisi. Ikävät muistot eivät katoa, mutta
niiden nostaminen yhä uudelleen pintaan on kuluttavaa eikä turha kalvaminen
hyödytä ketään. Sodan jälkeen on tapahtunut paljon ja pelkkään sotaan
tuijottaminen tuntuu nollaavan kaiken sen, mitä sen jälkeen on ollut. Perheiden
selviytymistarinat ovat hyviä tarinoita, mutta yksityisiä.
Itsenäisyyden juhlavuoden puheissa korostettiin, aiheesta,
kuinka koulutusmahdollisuudet, työelämä, terveydenhuolto,
vaurastumismahdollisuudet, kaikki on toisin. Arkisen elämän realiteetit ovat
muuttuneet parempaan suuntaan. Sitä aliravittua, huonosti toimeentulevaa, alistettua
ja opinjanolleen turhaan väylää etsivää kansaa meillä ei enää ole. Suomi on
teollistunut, tullut palveluvaltaiseksi, kouluttautunut, maaseutu elää paljolti
samoista elinkeinoista kuin taajamatkin. Ongelmia on ollut aina, mutta nyt
meillä on myös paremmat edellytykset ratkaista niitä.
Historian pitkä varjo on kauan näkynyt arjessa. Rintamalinjat
ovat syöpyneet tajuntaan. Yhä kohoavat vanhat raja-aidat, vaikka elämän
realiteetit ovat kokonaan muuttuneet. Sukupolvien vaihtuessa ne toivottavasti
vähitellen madaltuvat.
Eletään vaalien vuodenaikaa. Ehdokkaiden joukko mittelee keskenään,
mukana on niin auringonlaskun ratsastajia kuin tulevaisuuden uusia airuita. Onko
jollakulla poliitikoista hallussaan se miekka, jolla kotikutoinen Gordionin
solmu vihdoin ratkaistaan ja siirretään historiaan?
Kun seuraava presidenttikausi alkaa, käsillä ovat myös sadan vuoden
takaisten tapahtumien vuosipäivät. Millaisia kaksoisvalotuksia tämä saa aikaan?
Tulossa mielenkiintoisia aikoja.
Kuvissa Levin Lapinkylän maisemia ja kauniita aitoja. Mitään
poliittisia konnotaatioita niihin ei liity, kodikasta tunnelmaa ja hyvää
palvelua vain. Kiitos siitä.
